Kolmistaan

4.11.2016 karoliina pentikainen

Äiti – 23-vuotias aasi

Päätin kysellä Mami GO GO -Mintun innoittamana F:ltä siitä, millainen äiti on:

Mitä äiti sanoo aina sinulle?

Muru oot kultamuru. Rakastan sua. Voin kysyä, jos kaveri voi tulla (kylään).

Mikä tekee äidin onnelliseksi?

Minä ja A.

Mikä tekee surulliseksi?

Se jos A ja minä lähetään pois ja täytyy olla yksin.

Miten äiti saa sinut nauramaan?

Kutittamalla.

Millainen äitisi oli lapsena?

Utelias.

Kuinka vanha äitisi on?

(Kuiskaten : ”Monta sä oot?”) En mä tiiä. 23.

Mikä on äitisi lempipuuhaa?

Pelata mun kans palapeliä ja ei olla töissä.

Jos äidistäsi tulisi kuuluisa, niin miksiköhän?

Koska sillä on niin hyvä blogikuvio.

Missä äitisi on tosi hyvä?

Pelaamisessa, voittamisessa, lapsen hoidossa ja siivouksen puolustamisessa.

Missä äitisi ei ole hyvä?

Kasvien hoitamisessa. Paitsi äitiruukussa (äitienpäivälahjaksi saatu F:n tekemä ruukku, joka tosiaankin on paikka, jossa yritit säilyvät pisimpään, eli kaksi päivää, elossa).

Mikä on äitisi lempiruoka?

Sushi

Miksi olet ylpeä äidistäsi?

Koska se on niin taitava kaikissa lapsenhoitojutskissa ja ihana.

Jos äitisi olisi sarjakuvahahmo, kuka hän olisi?

Shrekin Aasi.

Mitä sinä ja äiti teette yhdessä?

Katotaan Vain elämää, tehdään tylsiä kotitöitä, käydään kirjastossa ja saadaan sieltä sakkoja.

Mitä samaa on sinussa ja äidissä?

Saman väriset silmät, tykätään sushista.

Mitä eroa teissä on?

Mä oon ujo, äiti ei. Mä en tykkää maksalaatikosta ja äiti tykkää.

Mistä tiedät, että äitisi rakastaa sinua?

Kun se on niin kiltti mua kohtaan.

Mikä on äitisi lempipaikka, jonne matkustaa?

Saksa.

-Karoliina-

Avainsanat: lapsen suusta, lasten suusta

Suhteet Ystävät ja perhe Lasten tyyli Vanhemmuus

3.11.2016 karoliina pentikainen

Brooken vai Taylorin identiteetti?

Heitimme yhtenä iltana jotain turhanpäiväistä Kauniit ja rohkeat -vitsailua, kun ystävä totesi minun olevan ”se vaalea Brooke”. Olin jo korjaamassa, että nyt hän kyllä sekoilee, enhän minä mikään vaalea ole, kunnes näin kuvani Skype-ruudusta ja tajusin, että kyllähän tällä hetkellä hiukseni todellakin ovat paljon enemmän vaaleat kuin tummat.

Kun on koko elämänsä ollut tumma – ja muistan olleeni vaikkapa lapsena erityisen tumma suomalaislapseksi – on yksi osa pinnallista identiteettiäni rakentunut hiusten värin mukaan. Olen samaistunut Kaunareiden Tayloriin, karjalaismummooni ja kaikkiin niihin tummahiuksisiin julkkisnaisiin, joita olen elämän aikanani ympärilläni nähnyt. Vaaleus on ollut asia, joka ei ole mitenkään kuulunut minulle. Ja kun puhutaan vaaleudesta, tarkoitan samalla myös kaikkia niitä stereotypioita- seksikkyyttä,keveyttä, hauskuutta – joita blondeihin usein liitetään.

Onkin ollut aika hassua huomata, kuinka edelleenkin selkeästi vaaleahiuksisena miellän itseni tummaksi. Omakuvani minä on tummatukkainen, sisäisesti.

Minun oli vaikea aikaisemmin ymmärtää, kun eräs laihduttanut ystäväni kertoi, kuinka hän ei näe peilistä edelleenkään sitä normaalipainoista hoikkaa ihmistä, joka hän nyt on. Koska hänellä on ylipainotausta, hänellä on vieläkin se pyöreän ihmisen identiteetti kymmenien tiputettujen kilojen jälkeenkin. Hän roudaa vaatekaupoissa sovituskoppiin ihan liian isoja vaatteita ja mieltää itsensä kuuluvat isokokoisten sakkiin. Ja joka kerta, kun hän voi pukea ylleen koon 38 paidan, hän luulee, että kokolapuissa on virhe.

Vähän sama tilanne, kun kuvankaunis ystäväni ei ollenkaan osaa kuvitella, miksi kukaan katsoisi häntä ihaillen, koska hänen taustallaan on koulukiusaaminen juurikin ulkonäön vuoksi. Hän kokee itsensä rumaksi, vaikka on kaikkea muuta kuin sitä.

On se outoa, miten pinttyneitä ne meidän omat kuvamme itsestämme ovat. Se, minkä muut meissä näkevät, on harvoin sama, joka itse koemme olevamme.

Mikä on sinun pinnallinen identiteettipinttymäsi? Sellainen, joka ei (enää) ole ollenkaan totta, mutta jollaiseksi itsesi koet?

– Karoliina-

*Kuva:Janita Autio

Avainsanat: identiteetti, ulkonäkö

Kauneus Hiukset Ajattelin tänään