Kun blogin nimi on Kolmistaan, on aika erikoinen tilanne huomata olevansa kahdestaan.

Ensin mietin, että vaihtaisin blogin nimen. Se on ollut minusta typerä nimi ensihetkistä alkaen, joten ajatus houkutteli.

Sitten kuitenkin päätin, että menisin vanhalla. Historia tekee ihmisen ja jos sitä alkaa kieltämään, ei ajaudu kuin ongelmiin. Niin ja jos totta puhutaan, ollaan me kolmestaan ikuisesti, vaikka perhe ei asukaan enää saman katon alla. Ilman minua ja häntä ei olisi kolmatta. Ja ilman kolmatta minä ja hän olisimme erilaisia. Myös ilman sitä, ettei meillä olisi yhteistä historiaa.

Niin ja onhan Kolmistaan-nimen alkuperäkin ajalta, jolloin koko tämä kolmen kirjoittajan jengi oli vain typistetty yhden kirjoittajan kynään. Minähän keksin nimen aikanaan, kun kolumnilleni piti saada pikaisesti nimi Kaksplus-lehteen.

Monelle – myös minulle itselleni – Kolmistaan on viime vuonna ollut paikka, jonka vetovastuu ja ideointi on minulla, mutta jossa myös miesnäkökulma pääsee esille. Se on ollut mielestäni hirveän rikastuttavaa ja kivaa. Nyt niin ei luonnollisestikaan tule enää tapahtumaan, mutta toivotaan, että paluu juurille ja siihen aikaan, kun blogissa oli vain yksi ääni, ei tee ainakaan pahaa teksteille.

Uusi Kolmistaan onkin paikka, jossa vanhaa kunnioitetaan, mutta jossa termille kolmistaan rakentuu myös uusia ulottuviiksia. Kolmistaan on edelleen urbaani perheblogi maalaisjuntilla twistillä, mutta se on nyt myös vielä enemmän mutsi, tytär ja meidän koti. Meidän uudenlainen elämä ja sen opettelu.

Edelleen täällä puhutaan kumisaappaista ja päiväkotikasseista. Edelleen on syvällistä ja oikeassa suhteessa pinnallista. On perhettä, ystäviä ja ruokaohjeita. On kivaa ja tyhmääkin elämää. Sitä perussettiä.

Niin ja mitä muuta? Kerro sinä, mitä toivot uudenlaiselta Kolmistaan-blogilta!

-Karoliina-

*banneri, Sanni Kariniemi