Minulla oli eilisessä Marja Hintikka Livessä pieni suunvuoro siitä, voiko kaiken saada.
Olen miettinyt tuota teemaa elämässäni varmasti monta kertaa. Nyt äitinä tietysti enemmän, mutta jo ennen lastakin aihe pohditutti minua paljon. Nimittäin olen tiennyt aina, että eniten maailmassa haluan äidiksi, joten uskon, että opiskelu- ja ammatinvalintanikin tein osittain siltä pohjalta – vaikken sitä silloin ehkä tietoisesti miettinytkään – että tiesin niiden mahdollistavan myös ajan perheen kanssa. Mieleeni ei koskaan esimerkiksi tullut äärimmäisen urakeskeinen elämä, jossa raha tai työtunnit hipoisivat pilvissä!
Siitäkin huolimatta, että perhe ja Neiti-F ovat minulle tärkeimmät asiat, en voi väittää, etteikö muutkin asiat merkitsisi minulle elämässä. Minä pidän hirveän tärkeänä sitä, että minulla on peräti kaksi ihan hirveän kivaa työtä, ja ylipäätään elämä, jossa olen myös paljon muutakin kuin äiti. Tulisin aivan hulluksi, jos elämäni sisältö liittyisi vain lapseen ja äiteilyyn!
Minä uskon, että elämässä voi saada sinnikkyydellä ja ahkeruudella paljon, jopa ”kaiken”, mutta ei kaikkia asioita sataprosenttisesti. Jos haluaa olla 100% hyvä äiti, ei varmasti voi olla sataprosenttinen uratykki, puoliso, ystävä, kotitalousihme, harrastaja ja tytär. Mutta yhtä aikaa voi kyllä olla hyvä mutsi, ihan kelpo työntekijä, pääasiassa ok puoliso ja tytär, joskus jopa superkokki ja siivousihme. Mutta ei, täysillä näitä kaikkia ei voi yhtäaikaisesti olla. Priorisointi on siis osattava. (Ja nämä em. asiatkin sillä ehdolla, että esimerkiksi terveys ei petä!) Entinen blogiportaalisiskoni Kaksplussan ajoilta, AnnaBella Daily, sanoikin eilisen MHL:ssä nähdyssä haastattelussaan todella fiksusti ja kiteytty samalla myös minun ajatukseni: ”Tottakai sä et voi kaikkea saada. Mut saat sä kaikki ne asiat, mitkä merkitsee sulle eniten.”
Tuntui tavallaan hassulle, että Marja Hintikka Liveen pyydettiin minut puhumaan kaiken saamisesta. Itse kun koen usein, että olen kauhean vajavainen, enkä todellakaan ole osannut pitää kaikkia palasia hallinnassa. Ehkä jutun opetus onkin se, että se mikä ulkopuoliselta näyttää kaiken saamiselle, ei ehkä todellisuudessa ole sitä. Ehkä kellään meistä? Olen ehkä saavuttanut joitain juttuja, joista voin olla itsekin ylpeä, mutta silti minä päivittäin ihailen ystävieni kaikkea ja haaveilen samasta. Miten mulla ei ole taitoa ja aikaa ommella? Miten tuo ihminen pystyy tekemään noin ekologisia valintoja elämässään? Entä miksi minä en ole opiskellut pidemmälle ja perustanut omaa yritystä? Kuka oikeasti ehtii leikata ne varpaankynnet, rasvata ihon jokaisen suihkukerran jälkeen ja valita nälän yllättäessä suklaapatukan sijaan jotain terveellisempää?
Mikä sinulle on elämässä kaiken saamista? Oletko saavuttanut oman kaikkesi? Ketä muuta potuttaa se, ettei miehiltä KOSKAAN kysytä, voivatko he saada kaiken? Pidetään itsestäänselvänä, että heille kaikki on mahdollista.
-Karoliina-
Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, sekä Eskon Instagramin kautta.
