Perjantain asu, nro 12. Kuorotyttömekko, jolla voi mennä hautajaisista keikalle.

KARO3 (4).JPG

KARO6 (1).JPG

KARO7 (3).JPG

KARO5 (1).JPG

KARO8 (2).JPG

KARO10 (2).JPG

KARO11 (1).JPG

KARO12 (2).JPG

 

KARO1 (2).JPG

Asu: mekko, sukkahousut ja maiharit

Merkki: mekko, Lumoan*. Sukkikset, H&M. Kengät, Dr.Martens.

Hankintapaikka: Mekon olen saanut muistaakseni blogin kautta 2015 tai 2016. Sukkikset on Henkalta ja kenkien ostopaikkaa en muista, koska ovat jo niin vanhat.  

Käyttöönottotoimenpiteet: –

Käyttökohde: Lumoan mekko on sellainen peruspelastaja, jota en käytä kovin usein, mutta jota käytän silti tasaisin väliajoin. Se ei valikoidu päälleni useinkaan arkena, mutta pelastaa silti monta tilaisuutta, jossa pitää olla jollakin tapaa asiallisena. Mä olen ollut tässä mekossa hautajaisissa, ristiäisissä, koulun tilaisuudessa ja voisin kuvitella, että oikein yhdistettynä tämä menisi jopa rock-keikalle. Muistan nähneeni kuvan, jossa Haloo Helsingin Ellillä on tämä kyseinen mekko yllä keikkalavalla. Kengät ovat sellaiset jokapaikanhöylät. Ne perusvarmat, jotka tuovat särmää asuun kuin asuun. Jos joku asukokonaisuus alkaa nimittäin mennä liian silotelluksi tai liian tätimäiseksi, laitan aina Martensit.  

Hankinnan kannattavuus: Mekko on pelastanut monta mun elämän juhlaa, mutta en tiedä, voiko hankintaa silti pitää kannattavana, jos käytän asua ehkä 5 kertaa vuodessa. Tuntuu, että mekko on usein tyhjänpanttina kaapissa. Toisaalta: Jos tätä ei olisi, olisin joutunut pulaan monta kertaa. Ja jopa ostamaan jotain kertakäyttöistä, joten siinä mielessä mekon olemassaololle on peruste. Tavallaan mä viehätyn tuosta pitsistä, mutta silti usein koen, että näytän kuorolaiselle tai opettajalle mekossani. Eikä siinä mitään: Olen ollut sekä opettaja, että kuorolainen. Mutta en välttämättä haluaisi näyttä sille! Pitäisi siis keksiä joku särmä tapa yhdistää tätä arkeen.

Kengät taas on kenkien aateliaa. Ehkä olen jämähtänyt jonnekin teinivuosiin, mutta mun mielestä ei juuri asua ole, johon Martensit eivät kävisi. Ja minkä asun tyyliä ei kohottaisi Martens-jalat. Kaiken lisäksi näillä on hyvä kävellä ja nahka on superlaadukasta. Edelleenkin kuin uudet.

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

*tuote saatu

Muoti Ostokset Päivän tyyli Trendit

Piparitalotalkoot ja ajatuksia turvallisesta kodista

// Kaupallinen yhteistyö: Dr. Oetker//

 

PB296649.JPG

PB286597.JPG

PB286603.JPG

PB286606.JPG

PB286609.JPG

PB286615.JPG

PB286618.JPG

PB286625.JPG

PB286642.JPG

PB296644.JPG

PB296652.JPG

 

Me vietimme eilen F:n kauan odottamaa hetkeä –piparkakkutaloiltaa siskoni Hipun, eli F:n tädin, kanssa.

F on, kuten varmasti melkein kaikki lapset, innokas piparien koristelija (ja syöjä). Siskoni on taas se tyyppi, joka osaa väkertää pikkutarkkoja yksityiskohtia niin leivonnaisiin, kortteihin kuin vaikka hiuksiinkin, joten päätin kutsua siskon mukaan piparitalotalkoisiin. Siskoni ja F:n yhteinen huvi kun on ollut jo vuosia katsella netistä kuorrutusvideoita.

Yhteiseen iltaan, piparien koristeluun ja pyöreän pöydän ääreen istumiseen liittyi kyllä toinenkin – se aika paljon suurempi – tarina. Dr Oetker, jonka tuotteilla piparitalon koristelimme, on nimittäin mukana SOS-lapsikylä -hankkeessa, jonka tarkoituksena on antaa tukea ja apua niille lapsille, jotka apua Suomessa ja maailmalla tarvitsevat. Antaa turvallinen koti, jos oma ei sellainen ole. Tarjota moniammatillista tukea koko perheelle, jos siihen on tarve. Rakentaa siis ikään kuin piparkakkutalon turva silloin, kun maailma ympärillä ei ole yhtä lempeä.

Siinä omassa turvallisessa kodissa, rakkaiden tyttöjeni ympäröimänä, mieli seikkaili monet kerrat niihin koteihin, joissa asiat eivät syystä tai toisesta ole tänä jouluna näin hyvin. Ja myös siihen, kuinka haavoittuvaista elämä on. Yhdessä hetkessä moni asia voi muuttua, eikä koskaan tiedä, milloin itse tai oma lapsi tarvitsee muiden apua. Se on sellainen näkökulma, jonka toivoisin kaikkien muistavan: Apua kannattaa antaa silloin kun itse voi!

Vaikka hyvän tekeminen kuuluisikin ihan jokapäiväiseen arkeen, on joulu tietysti aikaa, jolloin moni näiden asioiden äärelle herää. Ja eikä se ole lainkaan väärin! Minusta on hyvä, jos ihmiset pysähtyvät oikeiden arvojen äärelle edes silloin. Ehkä hyvän mielen antanut joulu tuo pontta toimia muinakin kuukausina samoin.

Kyselin F:ltä, kenen taloa me rakensimme ja ketä talossa oikein asuikaan. Hänen ajatuksensa lensivät niin satuhahmoista meihin todellisiin perheenjäseniin ja sitä kautta vielä Vain elämä -tähtiin. Miten ihana huomata, kuinka yksi piparitalo ja sen koristeet saavatkaan mielikuvituksen laukkaamaan. Tuo on sellainen kyky, jota ihailen lapsissa.

#piparikoti -haaste, johon mekin tällä upealla luomuksellamme osallistuimme, on osa Sos-lapsikylän ja Dr. Oetker Suomen yhteistä kampanjaa, jolla tuetaan SOS-lapsikylän toimintaa Suomessa. Tarjotaan koti sellaisille lapsille, jotka eivät voi asua vanhempiensa kanssa. Dr Oetkerin maayhtiö on tukenut SOS-lapsikylää Suomessa jo vuodesta 2009 lähtien ja tälläkin kampanjalla kerättävä lahjoitus maksetaan vuotuisen tukisumman päälle.

Myös sinä voit olla mukana tekemässä hyvää:

  • Tägää kuva omatekoisesta piparitalostasi tunnisteella #piparikoti someen (Instagram, Facebook tai Twitter)
  • Jokaisesta kuvasta lahjoitetaan 1 euro SOS-lapsikylän toimintaan. Piparikotien kylän rakentumista voi seurata osoitteessa oetker.fi/piparikoti

Ihanaa marraskuun toiseksi viimeistä päivää!

-Karoliina-

 

Hyvinvointi Mieli Uutiset ja yhteiskunta