Näin yhtenä päivänä bussin ikkunasta naisen, joka tuli ulos kuntosalin ovesta. Mimmi oli todella sporttinen. Jalassaan trikoot, olalla värikäs urheilukassi ja poninhäntäkin keikkui päässä reippaasti. Kädessään tytöllä oli tupakka, jota hän veteli suurin henkäyksin. Tuntui, kuin kuvassa olisi ollut suuri ristiriita.

Tyttö jäi mieleeni niin, että hän mietitytti minua monta päivää jälkikäteenkin. Kuinka ulkoisesti niin hyveellinen ja terve ihminen saattoi omata niin epäterveellisen tavan?

Sitten tajusin, että varmasti jokainen meistä on jollain tapaa ristiriitainen persoona. Ja ettei se, mitä ulospäin näkyy, ole aina (koko) totuus. Joku ihminen voi olla esimerkiksi jossakin asiassa täysi törppö, mutta toisessa aivan suuremmoisen kultainen. Tai herkästä ihmisestä löytyy tiukan paikan tullen poweria, vahvasta heikkoutta.

Itsestään on tietysti vaikea sanoa, millaisen kuvan sitä muille omasta persoonastaan antaa. Joten kyselin muilta, millä tavalla ristiriitainen minä heistä olen. Sain lähipiiriltäni seuraavia vastauksia:

”No ainakin oot herkempi, mitä ihmiset uskois.”

”Susta vois luulla, että oot oppilas yläasteella. Ulkonäöstä. Muuten tuntee kuitenkin niin hyvin, ettei mikään yllätä enää.”

”Olet siivouksesta todella tarkka, mutta silti omat tavaras on aina levällään.”

”Susta voi saada kuvan, että olet kauhean napakka ja jopa määräilevä. Niin ja pinnallinenkin, vaikka sut tuntevat ihmiset tietää, ettet ole tippaakaan mitään noista. Itse asiassa  sä olet tosi hengellinen ja vaikka se sun haave papin urasta yllättää aina ihmiset.”

Millä tavalla sinä olet ristiriitainen? Ja oletko saanut palautetta siitä, että olet ”oikeasti” erilainen kuin ensivaikutelmasi antaa sinusta ymmärtää?

-Karoliina-

Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.