Lauantaiaamu kirkossa

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Harvemmin sitä lauantaiaamua aloitetaan kirkossa, mutta niinpä vain kävi, että viime viikonloppuna näin tapahtui kun pääsimme vihdoin blogin kautta maistamaan Alppilan kirkon niin paljon kehuttua brunssia.

Moni bloggaaja aiheesta onkin jo kirjoittanut, joten konsepti teille lienee melko tuttu. Ideahan on se, että brunssi järjestetään lauantaisin kahdessa kattauksessa (klo 11 ja 13) ja tarjolla on pöytiin tarjoiltu menu alkupaloineen, lämpimine ruokineen ja jälkkäreineen.

Kokosin tähän alle omat havaintoni Alppilan kirkon brunssista:

  • Brunssi pyörii pääosin vapaaehtoisvoimin, ja se näkyy pelkästään vain hyvänä asiana. Niin innokkaita, ystävällisiä ja mukavia ihmisiä!
  • Aluksi vähän jännitti, kuinka menu-tyypisen brunssin tilaaminen onnistuu, kun viiden hengen jengissämme kaksi oli kasvissyöjiä ja yksi gluteeniton. Mutta hienostihan se kävi. Jokainen sai ruuan eteensä, vieläpä hyvän sellaisen.
  • Lapsille ei ollut tarjolla alkupalakeittoa, joka vähän harmitti pieniä aamiaiskamujamme. Se olisi ehkä asia, jonka itse muuttaisin tässä konseptissa. Varsinkin, kun maa-artisokka keitto oli taivaallista.
  • Pidin siitä, että menu oli jollain tavalla rohkea. Vaikka lapsille oli tarjolla lihapullia, oli nekin tarjoiltu vähän erilaiseen tapaan kuin ruskeakastike-pottumuusiversiossa.
  • Aikuisten annoksen lammaskebab oli niin hyvää, että Eskon mielestä se voitti jopa Döner Harjun (ja se on jo paljon).
  • Hyvää musiikkia.
  • Koko brunssin kruunasi iso leikkihuone, jossa oli LASTENHOITAJA!! Miten ihanaa olikaan, kun pienet tytöt viihtyivät ihanan hoitajanaisen seurassa ja me aikuiset saimme rupatella kaikessa rauhassa. Istuimme itse asiassa vielä pöydissä, kun toisen kattauksen asiakkaat jo tulvahtivat sisälle.
  • Brunssi on sitoutunut tukemaan Kirkon Ulkomaanapua niin, että jokaista syöjää kohden myös joku nälkäinen syö toisella puolella maapalloa. Brunssi ei tavoittele taloudellista voittoa.
  • Pidän siitä tavasta, jolla Alppilan kirkko ja Kallion seurakunta tulevat lähelle ihmistä. Tästä voisi moni muukin seurakunta ottaa mallia!

Joko olet testannut Alppilan brunssin? Entä mitä itse ajattelet kirkon tavasta toimia myös tämmöisissä puhtaasti maallisissa asioissa?

-Karoliina-

P.S. Kiitos ihanalle Lähiömutsi-Hannelle ja MiniMelle seurasta <3

Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Puheenaiheet Sisustus Ajattelin tänään

Elämä nielu- ja kitarisaleikkauksen jälkeen

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

F:n nielu- ja kitarisat leikattiin elokuun puolivälissä. Vaikka etukäteen koko operaatio jännittikin minua aika paljon, meni F:n toipuminen lopulta todella hyvin.

F:lle maistui ruoka leikkauksen jälkeen melkein heti (ainakin kylmä) ja muutenkin koko prosessi meni kätevästi.

Ehkä viikko F:n leikkauksen jälkeen tytölle iski kuitenkin nuha ja yskä. Ja koska keuhkokuumeen sanottiin olevan leikkauksen yksi yleisimmistä jälkitaudeista, ja koska F oli keväällä jo kerran sairastanut rankan keuhkokuumeen, vein tytön heti lääkäriin. Normaalissa tilanteessa F:lle ei olisi ehkä vielä annettu noilla oireilla antibioottikuuria, mutta koska tausta oli tuollainen, määräsi lääkäri kolmen päivän kuurin. Kuuri vei flunssan mennessään ja siitä lähtien tyttö on ollut (kop, kop) terveempi kuin yhtenäkään päiväkotisyksynä tai edes ajanjaksona tähänastisessa elämässään.

Se vuotava nenä, köhä ja flunssa kun olivat olleet ikään kuin F:n päiväkotiarkeen kuuluva kaveri. Jo niin normaali tila, ettei enää täysin tervettä tyttöä tullut arkena edes nähtyä. Vain pitkillä lomilla (kesällä) tyttö tuntui olevan terve, koska tokihan päiväkodissa pöpöjen määrä on vaan niin paljon suurempi kuin kotosalla.

Mutta nyt tilanne on täysin toinen. Nenä ei vuoda enää edes päiväkotiarkena. Uni maistuu F:lle paremmin kuin koskaan, hän ei rohise, eikä potki unissaan ja ruuan kanssa kakominenkin on loppunut.

Olen niin tyytyväinen, että leikkaukseen päädyttiin. Minusta todella tuntuu, että F:n elämänlaatu on parantunut huimasti sen jälkeen.

Onko teillä samanlaisia kokemuksia nielurisaleikkauksesta?

-Karoliina-

Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Puheenaiheet Terveys