Mä ja Mutsis on –blogin Emilia ollaan tunnettu jo monta vuotta, koska me blogattiin yhtä aikaa Kaksplussalla hamassa menneisyydessä.

Vaikka en kaikista asioista olekaan Emilian kanssa samaa mieltä, olen aina ihaillut hänen rohkeuttaan kertoa todella kipeistäkin asioista avoimesti. Hän on upealla tavalla muuttanut vastoinkäymiset voimavarakseen ja sinnikkäästi painanut omalla tyylillään ja bloginsa linjalla eteenpäin.

Huomasin kuitenkin viime viikolla harmikseni Emilian facebook-tililtä, että mimmi oli laittanut blogin kommenttiboksin väliaikaisesti kiinni. Ilkeät kommentit olivat saaneet Emilian miettimään bloginsa tulevaisuutta, ja nyt tänään sain lopulta lukea, että hän on siirtänyt bloginsa kommenttien hyväksynnän ulkopuolisen tahon tehtäväksi. Hän kirjoittaa: ” Eli tästä lähtien minä en enää ikinä tule lukemaan yhtäkään kommenttia, joka kommenttiboksiin päätyy ennen kuin se on hyväksytty. Eli hyvästi negatiivisuus! Ilkeät kommentit menevät kuuroille korville, eivätkä päädy ikinä minun silmiini, joten uskon niiden päättyvän tähän. — Vihdoin saan keskittyä ihan vaan siihen tärkeimpään eli bloggaamiseen, eikä tarvitse stressata yhtään kommentteja tai lukea mitään pahaa itsestäni!”

Ymmärrän kyllä todella hyvin Emilian päätöksen. Jos negatiivisuus syö pohjan koko bloggaamiselta ja kommenttien lukeminen käy sietämättömäksi, jopa lamauttavaksi, on tämä varmasti fiksu veto. Silti en usko, että kommenttien moderoinnin siirtäminen ulkopuoliselle taholle todella vapauttaa mistään negatiivisuudesta. Uskon, että pahat puheet eivät poistu, jos niiltä sulkee silmänsä. Ne vaan muuntuvat, siirtyvät toiseen ympäristöön ja voivat satuttaa somessa toimijaa vieläkin enemmän.

Kuten itse olen joskus ehkä kertonutkin, en ole oman blogini historian aikana jättänyt julkaisematta kuin yhden kommentin. Ja tämänkin siitä syystä, että kommentti ei koskenut minua, vaan oli yleisrasistinen kommentti erästä uskontokuntaa kohtaan. Toki eri blogeihin tulee eri määrä vihapuhetta, mutta uskon, että osaltaan se, että OLEN julkaissut kaikki kommentit, jopa vastannut niihin kurjimpiin, on osaltaan pitänyt menon asiallisena.

En silti väitä, että mielelläni kurjia puheita lukisin. En tietenkään! Ja tiedän, että osa negatiivisista kommenteista on tehty vain ja ainoastaan satuttamista varten, eikä niillä ole sen ylevämpää tarkoitusperää. Silti uskon, että myös minun kannaltani negatiivisissa kommenteissa on perää. Jos blogini lukija kertoo vaikka, että blogini taso on mennyt alaspäin, voi se oikeasti olla totta. Tai että mulla on ärsyttävä ääni vloggauksissa. En voi kun todeta: Niin muuten onkin! En usko siihen – kuten niin usein väitetään – että negatiiviset kommentit kumpuavat kateudesta. Voi olla niinkin, mutta ei varmasti aina. Joskus on katsottava peiliin ja todettava, että kun laittanut itsensä nettimaailmaan töihin, voi tulla muitakin kommentteja kuin ”sulla on ihanat hiukset”.

Itse yritän, niin vaikeaa kun se joskus onkin, oppia kaikista – niin hyvistä kuin huonoistakin – kommenteista. Koska jos bloggaaja ei lue koko kommenttiboksin kirjoa, ei hän voi tietää kenelle kirjoittaa. Ja se jos mikä, on aika olennainen osa tätä duunia. Ainakin minun mielestäni.

Koen, että vuorovaikutus on koko tämän bloggaamisen ydin ja tärkein juttu. Se, että lukija saa sanoa mielipiteensä. Ja se, että minä näen ja vastaan. Siksi minusta Emilian kommentti ”Vihdoin saan keskittyä ihan vaan siihen tärkeimpään eli bloggaamiseen, eikä tarvitse stressata yhtään kommentteja” onkin aika erikoinen. Eikös juuri vuorovaikutus ole se tärkein? Eikä itse asiassa se tuotos, mitä postaukseksi kutsutaan.

Täytyy tietysti sanoa, etten itsekään aina ole paras mahdollinen vuorovaikutustyyppi. Mun kommentteihin vastaaminen kestää nykyisin törkeän kauan, mutta siihenkin on osin syynsä. Mä todella haluan lukea, mitä mulle on sanottu (enkä vain läpilukea). Ja vastatakin niin, että mietin, mitä kirjoitan.

Mitä mieltä sinä, oi lukijani ja virtuaalinen keskustelukumppanini, olet asiasta? Pitääkö bloggaajan lukea itse kaikki kommentit, entä julkaista ne?

Valoa ihanaan lokakuuiltaan! Ja kiitos vielä Emilialle, kun inspiroit pohtimaan bloggaamista taas vähän uudesta näkökulmasta. Olet rohkea nainen!

-Karoliina-

Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.