Taas on perinteinen siskoviikonloppu takana. Tällä kertaa suuntasimme viimekeväisen Tampereen sijaan Auroora-siskolleni Jyväskylään.

Hyppäsin heti perjantaina töiden jälkeen F:n kanssa junaan. Matkustimme Jyväskylään, josta äitini ja isäni nappasivat F:n isovanhempiviikonlopulle, ja minä suuntasin siskojeni kanssa kohti meidän yhteistä viikonloppua.

Perjantai meni viikon hommien jälkeen vain lötköillessä. Teimme safkaa, höpisimme, laahustimme yöpuvunhousuissa, lakkailimme kynsiä, teimme kasvonaamioita, katsoimme Vain elämää ja simahdimme jo ennen puolta yötä.

Lauantaina olimmekin sitten virkeitä melkein 14 tunnin yöunien jälkeen. Ja Jyväskylä otti meidät auringolla vastaan. Edellisillan kauhea myrkykin oli jo laantunut. Hummailimme koko päivän kaupungilla. Nappasimme Kirkkopuistossa kuvia, kävimme brunssilla Social Housessa, kirppistelimme keskusta-alueen kirppareilla ja vähän oikeissakin kaupoissa. Minä kävin – tietysti – taas vakio-ompelijallani, Atelje Iinan Iinalla, jonne vein tällä kertaa ison pinon tuunattavia vaatteita. Takkeja, paitoja, farkkuja ja mekkoja, joista pidän, mutta joissa jokin asia, esimerkiksi hartialinja, on vääränlainen.

Niin ja toteutinhan minä pitkäaikaisen haaveenikin Jyväskylässä : Vihdoin ja viimein ostin itselleni mustata Dr Martensit. Miten ihanat, ihanat kengät ne ovatkin. Saivat lempparikenkieni aseman aivan samoin tein.

Lauantaipäivän kaupunkikierroksen jälkeen alkoikin sitten jo valmistautuminen iltaan. Meikkailtiin ja käherrettiin tukkaa. Ja loppuilta menikin sitten RedNeckissä ja vanhassa kunnon Timessä. Ei voi kun taas ihmetellä, miten ihana ja lupsakkaa porukkaa Jykylä on täynnä. Samat kaksi tyttöä, joihin törmäsimme jo baarin jonossa, hummailivat kanssamme koko illan. Ihan huikean välitöntä…ja niin: Niin Jyväskylää!

Ai mikä se kauhea osuus sitten tässä ihanassa viikonlopussa oli? No se tapahtui vasta sunnuntaina. Olin jo lähtökuopissa kohti juna-asemaa kun rempaisin matkalaukkumme sellaisella voimalla, että jokin napsahti selässäni. Karmea kipu vasemman lapaluuni alla, ja lopulta jouduimme toteamaan, ettei minusta ole siinä tilassa, F:n ja sen pirun matkalaukun kanssa, junaan. Nöyränä tyttönä junalippua perumaan ja töihin soittamaan. Äidin ja isin lattaille piikkimatolla makaamaan ja särkylääkkeitä vetelemään.

Edellisyö meni osin kivuissa ja lopulta, särkylääkeannosta nostaen, horroksessa. Tänään selkä saatiin siihen kuntoon, että pystyimme lopulta F:n kanssa matkustamaan kotiin.

Mitä tästä siis opimme? No vaikka sen, ettei matkalaukku saa olla naista isompi.

Kiitos kuitenkin taas siskot! Oli ihana nähdä teitä!

-Karoliina-

 Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.