Hoi Köpis! Mikä oikein olet?

1d8a31e5615e59ba6fd26fa0d9c425db 6a19611eded2fa04f8319ee238bbfed5 a928ffdad81640f8b6a1eaf8505559cf

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Olen joskus kirjoitellut teille, etten ole mikään kova matkustelija. Tietysti pidän siitä ihanasta tunnelmasta ennen lentokoneen lähtöä, ja varsinkin mahtavat kaupungit ja toisaalta lötköt aurinkokohteet ovat tervetulleita elämääni. En silti priorisoi matkoja kovinkaan korkealle. Mieluummin käytän vähät roposeni parempaan arkeen vaikkapa ruuan tai kodinviihtyisyyden tiimoilta.

Viime kevään ja kesän aikana olen alkanut kuitenkin kaivata pientä hypähdystä toisiin maisemiin. Edes hetkeksi. Yritin jo keväällä innostaa Eskon minun kanssa pienelle kaupunkilomalle, mutta mies ei oikein innostunut aiheesta. Tottahan se olisi ollut, että kesälomarahat olisivat palaneet sen sileän tien, mutta kyllä minua silti harmitti aika rankasti, kun matka jäi tekemättä.

Nyt minusta onkin aivan ihanaa, että pääsen tällä viikolla reissuun, kun Iina, Riikka, Elsa ja minä pääsemme bOblesin vieraaksi Kööpenhaminaan. Lähdemme matkaan perjantaina ja ilmeisesti perjantai ainakin myös menee aikaa tiiviisti blogihommien parissa. Iinan ja Riikan lento lähtee kotimaahan sitten jo lauantaina, mutta Elsa ja minä päätimme jäädä maahan vielä toiseksi yöksi. Kun kerran nyt on matkaan päästy, olisi ihana nähdä kaupunkia myös vapaasti liikuskellen!

En ole koskaan käynyt Tanskassa, mutta olen ymmärtänyt, että Köpis on monella tavalla hieno paikka. Jos olet kyseisessä mestassa vieraillut, ja jos haluat vinkata, olisin enemmän kuin kiitollinen. Viimeksi kun vinkkailitte Tallinna-kohteista, pääsin sellaiselle reissulle, etten varmasti olisi ilman apuanne todellakaan päässyt.

Kertokaapa siis Köpiksen mukavimmat nähtävyydet ja kaupunginosat. Niin ja parhaat liikkeet, Disney-kaupan sijainti ja testaamisen arvoiset ruokamestat.

-Karoliina-

*kuvat visitcopenhagen.com

Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Puheenaiheet Sisustus Ajattelin tänään

Kuinka paljon vapautta on liikaa?

11911896_10153266493633768_564011028_n11903375_10153266493748768_1985248652_n 11910843_10153266493838768_1720884054_n 11911119_10153266493773768_1273733812_n 11911896_10153266493608768_1439616887_n 11912925_10153266493563768_304947156_n 11930713_10153266493538768_1750847889_n 11933556_10153266493663768_940371271_n 11938899_10153266493863768_921437747_n

Oi miten ihana KESÄviikonloppu takana. Oikeasti! Tuntuu sille, kuin ensimmäisen kerran olisi vietetty sellaista aurinkoista ja helteistä kesää, jollainen on muina kesinä ollut ihan tavallista, mutta tänä kesänä se on loistanut poissaolollaan.

Ensin kävimme F:n kanssa perjantaina Harakanpesä Shopin avajaisissa ja ihastelemassa mm. Papun ja Mainion syysuutuuksia. Sitten kiiruhdimme kotiin, koska Hankasalmen isovanhemmat tulivat meille viikonlopunviettoon.

Lauantai luuhattiinkin aurinkoisessa Kaivarissa, ihan mahtavassa Skifferissä ja sen jälkeen vielä Munkassa ja Vantaan Flamingossa, jonne vanhempani ja F menivät toiseksi yökyläyökseen. Hotelliyöpyminen on heidän yhteinen huvinsa ja F onkin varmasti viettänyt hotellissa parin vuoden sisällä enemmän aikaa kuin minä viimeiseen kymmeneen vuoteen yhteensä.

Kun olimme tänä aamuna saattaneet isovanhemmat kotimatkalle, lähdimme puistoilemaan tuttavaperheen kanssa. Oli ihanaa istua auringossa ja katsoa, kun lapset touhottivat pitkin puistoa monta tuntia.

Retki leikkipuistoon sai minut kuitenkin myös mietteliääksi. Huomasin, että minä olin meidän kahden mutsin ja kahden faijan porukasta ehdottomasti se tyyppi, joka eniten stressasi siitä, jos lapset eivät koko ajan olleet näköetäisyydellä. Yritin vaihdella ”vahtitornin” paikkaa sitä mukaan kun lapset liikkuivat (ja sitä tapahtui paljon), ja vilkuilin koko ajan ympärilleni, kun lapset hetkeksi poistuivat jonkin puskan tai telineen taakse.

Vaikka F onkin kohta jo viisivuotias, en edelleenkään osaa antaa hänelle vapautta liikkua yksin. Hän ei ole koskaan yrittänyt karata mistään, mutta silti jotenkin ajattelen, ettei viisivuotiaaseen voi vielä aivan luottaa.  Mitä jos jokin mielenkiintoinen asia vetää puiston ulkopuolelle ja rajat unohtuvat? Tai mitä jos leikki kiipeilytelineessä muuttuu liian vaaralliseksi tai hiekkalaatikon keskeltä pilkistää injektioruisku?

Monista asioista ajattelen, että lapsen tulee harjoitella ja harjoitella myös erehdyksen kautta. Mutta kun kyse on tämmöisestä turvallisuusasiasta, olen kyllä huono antamaan F:lle vastuuta. Pelkään, että olemalla liian huoleton näissä asioissa laiminlyön lapsen turvallisuutta.

Miten sinä suhtaudut lasten vapauksiin ja omaan tilaan? Koska teillä on saanut ulkoilla yksin? Jäädä kotiin yksin? Liikkua kaupungille/kylälle yksin? Entä onko siellä ruudun takana muita, jotka huomaavat olevansa asian suhteen tiukkapipoja?

-Karoliina-

P.S. Päätin äsken, että minun on varmasti pakko alkaa treenata tätä F:n omaa tilaa. Koska eihän F pelkää, ettei osaa tai jotain sattuu. Kyse on MINUN pelostani. Niinpä marssin äsken pyykkitupaan viideksi minuutiksi ripustamaan pyykkejä niin, että F jäi aivan yksin katsomaan leffaa kotiin. Ekaan kertaan yksin ikinä! Eipä syttynyt tulipalo tai lapsi karannut ovesta ulos 😉

Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Puheenaiheet Vanhemmuus Ajattelin tänään