Skidit Festarit ensi kertaa maksulliset : Hitti vai huti?

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA
skidit
OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Eilen luuhattiin Kalliossa oikein antaumuksella. Esko aloitti päivänsä Skidit Festareilla jo ennen kymmentä rantautuessaan Vimman ja Jenni`s Hairdays –Jennin yhteiselle letityspisteelle. Ja minä, F ja F:n ystävä seurasimme perässä heti jo kympin jälkeen.

Olin kuvitellut, että olemme kotimatkabussissa jo kahdentoista jälkeen, mutta niinpä vaan kävi, että itse Skidit-alueelta poistuimme vasta kahdelta, ja sen jälkeenkin jaksoimme käppäillä pitkin Kalliota käyden vielä puistossa ja taisimmepa me napata yhdet safkat Fafasistakin Eskon sedän, eli F:n ”Helsingin papan” kanssa.

Skidit olivat tänä vuonna ensimmäisen kerran maksulliset. Ja se jos mikä, aiheutti keskustelua. Jo ennen varsinaista festarointipäivää olin lukenut monta aihetta käsittelevää viestiketjua netistä, ja kyllä asiaa puitiin vielä festarialueen sisäpuolellakin.

Itsekin ihmettelin asiaa aluksi, mutta tulin aatoksissani seuraaviin mietteisiin:

Sisäänpääsymaksu – 12,5 euroa – tuntui tietysti aivan ilmaisten festarikesien jälkeen melko kovalle summalle. Ja kyllä todella ymmärrän useampilapsisten perheiden hampaidenkiristelyn, koska tietystihän festareiden rahanmeno ei rajoitu vain pääsylippuun, kun sisältäkin usein ostetaan nyt vähintäänkin ruokaa. Siitäkin huolimatta olin sitä mieltä, että maksulliset festarit pesivät mennen tullen edelliskesien maksuttomat. Ai miksi vai? No minäpä kerron.

Edellisillä Skideillä oli aina niin paljon väkeä, ettei eteensä nähnyt. Ja uskon ryysiksen johtuvan ennen kaikkea tapahtuman vapaasta pääsystä. Vaikka edellisinäkin vuosina ohjelma ja myyntipisteet olivat huippuluokkaa, osa tapahtuman ihanuudesta meni siinä, kun piti tuuppia itseään eteenpäin (peläten samalla, että kadottaa lapsensa). Samoin joka paikkaan piti jonottaa. Ja kauan! Ja jokainen vanhempi tietää sen, että jonotus ei ole innokkaiden minityyppien lempipuuhaa.

Siksipä eiliset Skidit olivatkin niin ihanat, että pääsymaksullisuus poisti ruuhkan. Vaikka nytkin paikalla oli porukkaa ihan urakalla, ei missään vaiheessa ahdistanut väkimäärä. Alueen päästä päähän näki, ruokaa sai kohtuullisessa ajassa ja kaikkiin ilmaistoimintoihinkin sai vain kävellä sisään. F ehtikin tehdä eilisillä Skideillä eniten puuhailuja kuin milloinkaan aikaisemmin: Hän painoi paitoja Teemu Keisterin opastuksella Makian pisteessä, rakensi ja lennätti leijan, askarteli yrttipurkin Nordinin Marian pajassa (oli muuten ihana nähdä pitkästä aikaa), istui Eskon ”letitettävänä”, tutustui ambulanssiin ja kirjastoautoon, sekä nautti teatteriesityksestä ja live-musasta. Aika paljon siis!

Jos tätä ohjelmakattausta vasten heijastelee tuon pääsymaksuhinnan, voi vaan pohtia, milloin muulloin saa 12 eurolla näin paljon rahoilleen vastinetta. Tulinkin siihen tulokseen, että jos haluamme myös lapsille laadukkaita tapahtumia ja kulttuuria, emme voi enää ajatella, että sen olisi oltava lähtökohtaisesti ilmaista. Emmehän me Ruisrockiinkaan tai Tavastialle astele ilmaiseksi, joten miksi lastenkulttuurin tulisi olla erilaista. Varsinkaan silloin, kun odotamme siltä jotain muuta kuin levyltä soitettuja ikivanhoja rallatuksia.

Ehkä seuraavien vuosien varalle itse miettisin (jos siis tapahtumaa olisin järjestämässä), olisiko (kyllä ihan perusteltukin) 12,5 euroa parempi vaihtaa esimerkiksi viiden euron pääsylippumaksuun. Tai mitä jos alle 1-vuotiaat pääsisivät ilmaiseksi, koska faktahan on se, ettei nuo ihan sintit ihan hirveästi vielä ohjelmasta ymmärrä? (EDIT: Vauvat pääsivät ilmaiseksi, 2.8.2015/13.18) Niin ja kylläpä noita myyntikojuja ja alueen ulkopuolisia kirppistelijöitäkin olisi vielä muutama mahtunut mukaan, vaikka toisaalta tällä kertaa juuri viehättikin ilmaisten puuhapaikkojen ja hyvien ruokapaikkojen runsaus.

Mutta näillä aatteilla siis tänä aamuna. Nyt olisi kiva saada teidänkin näkemyksenne aiheesta. Kuinka moni oli eilen Skideillä, ja oliko pääsylippu teistä hintansa väärti? Entä kuka jätti tulematta Skideille pääsymaksun vuoksi, miksi?

Mitä ylipäätään ajattelet lastentapahtumien maksullisuudesta?

Nyt lenkille (ehkä) ja iltapäivällä F:n ystävän 6-vuotissynttäreille. Ihanaa sunnuntaita!

-Karoliina-

P.S. Olipa ihanaa nähdä Lähiömutsi-Hanne ja perhe 🙂 Kiitos kampauspäästä 😉

P.P.S. Ja kiitos ihanat Ipanaisen naiset. Oli niin kiva pistää F:n vanhat kamppeet kiertoon. Skip Hopin eväsrasia jäi tosin ostamatta. Pakko hakea se vielä Hakiksen Ipanaisesta ennen syksyä. Itselleni.

Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Perhe Lasten tyyli

TBS: Back to arki -sarja : Leidit duunikuntoon

 Unohdin tämän torstaina, niin kai sitä voi olla Throw Back Saturdaykin, eikö vaan?

Koska koulut ja kerhot alkavat pian, on taas aika valmistautua arkeen paluuseen. Tässä siis vinkkipostaus vuoden takaa (ja samaan sarjaan uusia postauksia on tulossa lisää huomenna ja ensi viikolla).

————————————————————————————————————-

Back to arki, osa 1 : Leidit duunikuntoon
arki, Postaussarja : Back to arki, työ
6.8.2014
Moikkis!OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Vihko, Tiger // Kalenteri, Suomalainen kirjakauppa // Kynät, Lidl // Penaali, Marimekko(Flow2013)Olen sillä tavalla aina pikkaisen koululainen, että vaikka kesän loppuminen tekeekin osin olon haikeaksi, rakastan sitä syksyn ja arjen aloituksen fressiä fiilistä. Sitä tunnetta, että kaikki uusi on taas alussa. Toisille tämä olo tulee uutena vuotena, minun uudet alkuni alkavat aina syksyisin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Koska muistissani on edelleenkin elämäni eka oikea työsyksy 2007, ja koska muistan kuinka pihalla olin siitä, mitä tuoreen päiväkotilaisen kassiin syksyllä 2012 pitikään pakata, ajattelin, että kirjoitan teille tällä ja ensi viikolla 3-4 postauksen sarjan teemalla Back to Arki. Ehkä mun omat arkioivallukseni voisi jeesata myös joitain teistä, jotka kömmitte pian sieltä mökki- ja festaripöheiköstänne sivistyksen pariin. Tai jos oma mininne aloittaa tänä syksynä päivähoitouransa, voisi Neiti-F:n päiväkotikassin sisällöstä olla edes suuntaa-antavaa osviittaa myös sulle.

Tässä siis sekalainen kattaus arkioivalluksia, lapsettomille ja lapsellisille.

Mun Arki-sarjan eka osa on ihanaisen pinnallinen. Ja se keskittyy vain suhun, arvon aikuinen leidi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kello, Diesel (25-vuotislahja Eskolta) // Lego-korvikset, second hand // Rannekoru, Bijou Brigitte // Lintukorvikset, Poola Kataryna // Unisiepparikaulakoru, Paloni (joululahja 2012 Eskolta)// Pisarakorvikset, Uhana* // Kaulakoru, Limbo (25-vuotissynttärilahja ystävältä)

Nimittäin ainakin mun kesätyyli on ollut tyylittömyys. Mitä löysempi vyötärönauha pöksyissä, mitä vähemmän meikkiä ja mitä kulahtanen kangaskassi, sitä enemmän kesäloma mulle.

Vaikka mun ammatti opettajana ei vaadikaan jakkupukustailia ja korkkareita, on ennen töihin menoa luovuttava ainakin kaista räikeimmistä varvastossuista ja kaulassa roikkuvasta leistä. Ja sehän onnistuu seuraavin teesein.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
KYMMENEN KÄSKYÄ MATKALLA KESÄLOMA-LOOKISTA TYÖMYYRÄKSI:

  1. Asusta kesävaate konttorikelposeksi. Loma saattaa olla ohi, mutta helteet ehkä ei. Työpaikalla voi olla yhtä kuuma, tai jopa kuumempikin, kuin heinäkuussa terdellä, joten villakangashousuja tai paksuja farkkuja (ainakaan kaikissa töissä) ei kannata vetää vielä jalkaan. Siispä mieti, millä virallistamisella saisit hellemekkosi tai viileän t-paitasi työkondikseen. Itselläni homma menee jotakuinkin näin: Hellemekon pariksi ei laitetaan sandaaleja, vaan vaikka tennarit/balleriinat ja surffiletti vetäistään skarpisti ponnarille. Rantsutoppi taas saa uskottavuuspisteitä ohuista pitkistä housuista ja vaikkapa kaulakorusta.
  2. Hoida kuontalo kuntoon. Tarviiko leikata? Onko väri haalistunut? Ekat skarppiuspisteet saa jo siitä, että harjaat letin. Sitten mallinleikkaus ja tarvittaessa väri. Mulla otsis hipoo taas jo ripsiä, joten luottistyttöni Maria H. saa kyllä saksia sen taas QHairissa ennen kuin astun luokan eteen.
  3. Nassu. Ihanaa, jos siihen on tarttunut vähän väriä. Ehkä aurinko on häivyttänyt silmäpusseja ja finnejäkin. Tsekkaa silti, että ekaa työaamua varten meikkipussista löytyy ainakin (oikeanvärinen!) puuteri, ripsari, rajaus, poskipuna ja kulmakynä. Niin tarkista, ettei rantsuaurinko ole sulattanut meikkiputiloiden sisältöä, jos niitä vakkarivarusteena olet mukanasi koko kesän roudannut.
  4. Kynnet. Ne voisi leikata. Ja hiekat kynsien alta kaivella. Isoimmat kivet.
  5. Kalenteri. Sähköinen, paperinen tai vaikka molemmat. Arki ainakin mulle on aikataulutusta, joten homma lähtee rullaamaan heti alusta hyvin, kun varustetaso pelaa. Mulle paras järjestely on monen kalenterin järjestelmä. Marimekon seinäkalenteri on mun ja Eskon yhteinen. Puhemine kalenteriin näpytän tärkeät menot ja tapaamiset, ja kannettavaan perinteiseen paperikalenteriin rustaan postausideat ja blogiin liittyvät jutut.
  6. Oikeanlainen työkassi. Minä yritin monta vuotta kulkea aikuisen naisen tavoin käsilaukku olalla töihin, kunnes tajusin, ettei se ole vaan mun juttu. Kanto-olkapäätä särki, ja viimeistään siinä vaiheessa, kun hain F:n ja hänen hoitolaukkunsa bussilla päiväkodista, olisin toivonut, ettei puolet energiastani olisi mennyt siihen, että yritän epätoivoisesti rempoa leidikäsilaukun tippuvaa kahvaa jatkuvasti takaisin olalleni. Mun valinta on siis nähtyäkin nähdympi Fjällräveninen Kånken. Se on vaan iisi. Aukeaa hyvin, imee sisäänsä paljon tavaraa ja käy melkein kaikkiin vaatteisiinikin. (Ja jos ei käy, niin hei: Töihinhän sitä ollaan menossa eikä muotinäytökseen).
  7. Tsekkaa vaatetilanne. Mahtuuko grillimakkaran ja skumppailtojen jälkeen enää ylänappi kiinni? Mullehan tulee ihan aina kesäkiloja, joten farkkuja on turha yrittää vetäistä vielä jalkaan. Mutta jos sun on pakko, ja jos epäilet myös kesäpaisumusta, tarkista tilanne ennen ensimmäistä työaamuasi. Voisi olla kurja mennä sarongissa toimistolle.
  8. Shoppaa työnalkupiristys. Mulle työt voi alkaa kunnolla vasta silloin, kun saan käytyä – lapsuuteni tavoin – shoppailemassa muutaman uuden kynän ja penaalin uutta kouluvuotta varten. En kannusta tuhlailuun, mutta ehkä jokin kiva uusi käyttöesine tai vaate uutta työsyksyä varten voisi nostattaa myös sun työmotivaatiotasi.
  9. Pääkopan pikaskarppaus. Mä en itse henkilökohtaisesti ole niitä opettajia, jotka menevät jo viikkoja ennen oppilaiden tuloa kouluun ripustelemaan verhoja tai järjestelemään kirjoja. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jonkinlainen työmoodiin virittäytyminen ennen töihin menoa täytyy kuitenkin tehdä. On kurja töksähtää keskelle äksöniä niin, että on aivan pihalla kaikesta. Siispä: Muistuta mieleesi työsähköpostin salasanat, lue viestit ja jos mahdollista, käy läpi ekan työpäiväsi työtehtävät.
  10. Pumppaa kesänrippeet kehoosi. Nauti vielä auringosta, hiekasta jalkojen alla ja tuoreista marjoista, kasviksista ja hedelmistä. Aloita syksyä silmällä pitäen vitamiinit ja tehojuomat. Ehkä niiden avulla tämän fiiliksen voi säilyttää loskasäille asti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Hello Kitty -peili, isin tuliainen Koreasta monta vuotta sitten // Poskipuna, H&M // CC-voide*, aurinkopuuteri ja silmänympärysseerumi*, Lumene // Päivävoide aurinkosuojalla, Dermalogica // Ripsari, Helena Rubinstein

Tämmöistä mulla! Aina näin kesän loppuessa tulee mieleen se Itiksen vanha mainos, jossa se pölähtänyt mökkiperhe kömpii räjähtäneinä onkaloistaan. Tiedättekö, mistä puhun? Me ollaan juuri ne tyypit…

Tällä viikolla mä postaan vielä päiväkotikassin sisällöstä, ja ensi viikolla ajattelin heittäytyä mentaalivalmentajaksi 😉 Pysykää kanavalla.

-Karkki-

*saatu

————————————————————————————————————–

Kivaa iltaa!

-Karoliina-

Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Työ ja raha Työ