Esko lähti maanantaina leirikouluun oppilaidensa kanssa, ja tajusin, että tämä taisi olla elämäni ensimmäinen kerta, kun vietin F:n kanssa arkea monta vuorokautta ilman Eskoa.

Eskohan toki harrastaa paljon, emmekä kaikkia iltoja muutenkaan kolmisin vietä, mutta silti oloni oli erikoinen. Ja tällaiset havainnot tein kahdesta vuorokaudestani yksinhuoltajamaisesta elämästä:

PLUSSAT:
+ Kerrankin sain itse, ja vain itse päättää, kuinka F:ää kasvatan. Ei keskusteluja kasvatuslinjoista!
+ Aamu tuntui rauhallisemmalle. En tajua miksi, koska Eskohan siis yleensä vie F:n hoitoon. Ehkä kun yksi myöhästelijä oli pois jaloista, ei tarvinnut kuin huolehtia yhdestä ihmisestä itsensä lisäksi aamun aikana 😉
+ F:n nukahdettua tuntui, ettei ole oikeasti mitään tekemistä, joten töitä sai illalla tehtyä todella paljon enemmän kuin ennen.

MIINUKSET:
– F:n nukahdettua tuntui, ettei ole oikeasti mitään tekemistä, joten töitä tuli tehtyä illalla todella paljon enemmän kuin ennen.
– Aikuisseuran puute. Vaikkemme koko ajan juttelisikaan, toisen läsnäolo luo perhemäisen ja kotoisan olon.
– F:n vienti päiväkotiin bussilla. Niiiiin paljon iisimpää, kun Esko nakkaa hänet päikkäriin omalla autolla töihin mennessään. Nyt minun tuli lähteä töihin jopa 1,5 tuntia ennen työpäivän alkua.
– Nukkumaanmeno. Siis minun näkökulmastani. En oikein koskaan osaa mennä nukkumaan yksinäiseen sänkyyn. Lipsuin jopa F:n nukkumasäännöistä oman itseni takia, ja annoin hänen tulla viereeni unille.
– Iltapäivän kiire töistä kotiin. Kun päivähoidosta on vain yksi hakija, ei minkään syyn takia voi jäädä töihin pidempään kuin on pakko.

Kuinka te oikeat yh-vanhemmat koette elämänne? Koska tämähän tietysti oli todellakin vain tämmöinen kevyt pintaraapaisu aiheeseen, eikä tilannetta voi luonnollisestikaan verrata oikeaan elämään yksinhuoltajana. Mitkä ovat yksivanhempisen perhe-elämän parhaat ja pahimmat puolet in real life?

-Karoliina-

 Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.