Mä juttelin muutama viikko mun ystävän kanssa ympäristövalinnoista. En muista, miten juttu kääntyi erääseen vaikuttajaan ja tämän tekemään uuteen ostokseen, mutta pian ystäväni tokaisi: ”Se puhuu niin paljon kaikkien ekojuttujen puolesta ja nyt osti sitten tuon. Menee jotenkin aivan maku, kun ei pysy linjassaan”.

Minun piti ihan kysyä, ajatteleeko ystäväni, että koska vaikuttaja on ekohenkinen (ja brändäytynyt sellaiseksi), hän ei koskaan tee mitään ei-ekoa. Tai luoko ”huono ostos” varjon myös kaiken sen päälle, minkä vaikuttaja tekee ekologisessa mielessä oikeaoppisesti (ystäväni silmissä)? Ystävä yllättyi kysymyksestäni, eikä osannut oikein vastata, miksi haluaisi bloggaajalta tietyntyyppistä aukottomuutta toimissaan. 

Ystävän tunteenpurkaus ei ollut tietysti yllättävä. Olenhan itsekin saanut aina välillä perustella omia valintojani– niin ostoksia kuin ihan vaikka elämään liittyviäkin. On saatettu kysyä, miksi ydinperheen arvoja kannattanut henkilö haluaakin erota. Miksi olen halunnut värjätä hiukset, johon olen aikaisemmin kertonut olevani tyytyväinen luonnontilassa? Tai miksi tietty lastenvaatemerkki on vaihtunut vuosien saatossa toiseen, vaikka olenkin vuosia sitten kertonut, että tuolta merkiltä löytyy parhaat kengät, pipo tai ulkohousut? 

Kysymykset ovat mielestäni relevantteja tietysti siinä mielessä, että seuraajia toki hämmentää, jos vaikuttaja ei toteutakaan sitä mielikuvaa, joka hänellä on tästä päässään. Jos on mieltänyt henkilön vaikkapa kärjistetysti Jypin kannattajaksi ja sitten yksi päivä heiluukin Ässien paita päällä, voi se tietysti herättää muutaman kysymyksen.

Minua kuitenkin yllättää joka kerta se, että samalla kun ihmiset haluavat vaikkapa meiltä bloggaajilta tavallisen elämän pohdintaa ja tavallisen elämän tilanteita, ei muisteta sitä, että me toisiaan olemme siinäkin mielessä tavallisia, että emme tee valintojammekaan robotin tavoin. Ainakaan itse en tunne yhtään sellaista ihmistä (ja samalla siis bloggaajaa), joka olisi koko ajan teoissaan, sanoissaan ja valinnoissaan yhdensuuntainen ja tekisi jatkuvasti vain tietynlaisia valintoja.

Mua itseäni alkoi mietityttää tuo ystäväni lausuma kommentti uudelleen, kun sain viime viikolla kahdelta kirjoittajalta tällaiset kommentit postaukseni, joka käsitteli Specsaversin kanssa yhteistyössä tehtyä silmälasipostausta:

”En ihan ymmärrä tätä hypeä, kun olet aiemmin julistanut käyttäväsi hinnalla millä hyvänsä piilareita, että nyt hankit _kahdet_ lasit ilman vahvuuksia. – – – Lisäksi ihmetyttää että lasit ovat Specsaverilta, kun Tampereella on oma luotto-optikkonasi ylistämäsi kotimainen Heiniö? – – – Nämä jatkuvat yhteistyöpostaukset, joissa pyörrät mielipiteesi, suosituksesi ja hylkäät ”lempparisi” alkavat vaikuttaa tosi teennäisiltä.”

”Tuntuu, että mielipiteesi muuttuu vähän sen mukaan kenen kanssa teet yhteistyötä.”

Puuttumatta lainkaan nyt kaupallisten yhteistöideni valintaprosesseihin – koska olen kirjoittanut siitä kyllästymiseen asti männävuosina, eikä mikään ole kohdallani muuttunut – minua mietityttää, olenko ihan tosiaan lukijoideni silmissä pyörtänyt mielipiteeni tai hylkännyt lempparini blogini aikana useammankin kerran.  

On ihan totta, että mielipiteeni asioiden suhteen on vuosien aikana toki osin muuttunut ja kehittynyt. Olen kertonut, miten ajattelen esimerkiksi feminismistä eri tavalla kuin vuosia sitten. Tai miksi minua kadutti jälkikäteen aluksi niin ihanalle vaikuttaneet microblading-kulmat. Siinä mielessä olen vaihtanut mielipidettä, koska kaikilta osin ne eivät ole samanlaisia kuin 10 tai vaikka vuosi sitten. Joskus loistavalle tuntunut idea onkin jälkikäteen katsottuna ihan huono. Tai sitten valinta on ollut historiassa oikea, mutta ei nyt enää tekisi niin. 

En kuitenkaan koe, että jos olen vaikkapa joskus kehunut Makian mekkoa ja sen jälkeen myöhemmin Marimekkoa, että olisin varsinaisesti kääntänyt takkini. Musta itsestäni tuntuu ainakin tosi luonnolliselle se, että maailmassa on monia ihania –omanlaisiakin – tuotteita, ajatuksia, elämäntapoja ja palveluita, joiden vaihtelu ja vuorottelu ei silti kerro siitä, että olisin hylännyt vanhat. En esimerkiksi ajattele, että yhdeltä optikolta rillit ostaneena en voisi ostaa toiselta. Kyllä mä tilaan ruokaa Primastakin, mutta ostan silti safkaa myös Lidlistä, Kauppahallista, Stockalla ja ties mistä, mikä kauppa nyt eteen sattuukaan.

Olen pohdiskellut tällaisten kommenttien keskellä, onko toimintani kuitenkin jotenkin kummallista. Olen miettinyt, tekevätkö muut ihmiset valintoja jotenkin rajatummin ja merkkiuskollisemmin kuin minä. Vaikka omasta näkökulmastani musta tuntuu, että olen todella ennalta-arvattava tyylissäni ja mieltymyksissäni (ja siksi perhe ja ystävät esimerkiksi osaavat ostaa aina nappilahjoja), en ehkä olekaan sitä ulospäin. Ja se on tietysti varmasti mun heikkoutta kirjoittajana ja oman henkilöbrändini rakentajana, jos lukijoista tuntuu, että joku tuote on esimerkiksi epäaito tai päälleliimattu.

Ehkä kyse onkin ennen kaikkea siitä, että mua inhottaa ”brändätä” itseni, vaikka kuinka teenkin tätä hommaa. Koen, että tuntuu hölmölle tehdä itselleen jotkin ulkoiset puitteet, pääpainot ja brändi, kun todellisuudessa voi vaan elää tätä elämää, jossa päivät, viikot ja fiilikset eivät ole aina missään synkassa keskenään. Joskus kiinnostaa joku juttu enemmän kuin toinen. 

Mitä mietteitä tämä aihe teissä herätti? Tuntuuko sille, että bloggaajia on helpompi lukea, jos esimerkiksi kaikki yhteistyöfirmat ja kirjoitukset noudattavat samaa linjaa? Vai onko kiva tutustua uusiin merkkeihin (yhteistyö tai ei) ja saada sisältöä, jonka ei ajattelisi ensikatsomalla edes sopivan blogiin? Entä kuinka merkkiuskollisia te olette omassa elämässänne esimerkiksi ruokakaupan tai hiusvärin suhteen?

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä