Kirjoittelin bloggaamistani käsittelevän postaussarjan ensimmäisessä osassa sitä, kuinka nämä blogitouhut osaltani oikein alkoivatkaan.

Vihjasin jo vähän postauksen lopussa siitä, että vaikka blogin alkutaipaleella pidinkin erilaisia blogitapaamisia ja pressejä jotenkin merkkinä ”oikeasta” bloggaajuudesta, välttelen niitä nykyisin aika pitkälle.

Saitte arvailla syytä, miksi sitten oikein bloggaan, jos toimintaan liittyvät tapaamiset eivät ole oikein minun juttuni. Jotkut teistä arvelivat, että kirjoitan siksi, että elämästämme jäisi meille itsellekin konkreettinen muistijälki. Jotkut ovat kysyneet puolestaan minulta, onko kirjoittaminen eräänlaista terapiaa.

Vaikka molemmat arvaukset ovat hyviä, ja moni niistä lähtökohdista varmaan bloggaa, ajaa mua eteenpäin vähän erilainen motiivi. Minulle tärkeintä tässä kirjoittamisessa on itseni ja oman päiväkirjani sijaan te lukijat! Se, mitä pienikin teksti tässä varsinaisessa postauksessa saa aikaan tuolla kommenttikentän puolella, on aika mahtavaa.

En edes bloggaamisen alussa ymmärtänyt, kuinka tärkeää kirjoittajan ja lukijoiden välinen vuorovaikutus on. Koska kommentteja tuli niin harvakseltaan, ja nekin piti oikein ruinaamalla ruinata, en edes tiennyt, millainen voimavara ja innoittaja hyvät kommentit oikein ovatkaan. Sillä nykyisinhän te teette mun elämän aika helpoksi: Omia postausideoita pitää keksiä puolet vähemmän, kun te heittelette ilmoille koko ajan jotain niin mielenkiintoisia toiveita ja ideoitanne.

On ollut myös aika mielenkiintoista huomata, kuinka olen näiden vuosien ja kuukausien aika oppinut ”tuntemaan” myös teitä. Joskushan sitä ajatellaan, että vain bloggaaja raottaa elämäänsä, mutta kyllä nyt on tainnut käydä myös toisin. On nimittäin hän, joka jaksaa kommentoida aina jotain todella viisasta niin, että en voi kun kompata vieressä. Sitten on hän, jolla on jo teini-ikäinen tytär, tai toisaalta hän, jonka mies ei halua toista lasta. On villavaatteiden rakastaja, aktiivinen kommentoija, Neiti-F–fani, gradun kirjoittaja, huonosta isäsuhteesta selvinnyt sankaritar ja paljon muita. On teitä, jotka tunnen jo nimeltä (tai ainakin nimimerkiltä). On teitä, jotka olette tulleet kadulla näyttämään naamanne ja antamaan kädenpuristuksenkin.

Hyvä blogi ei synny ilman hyviä lukijoita. Ja koska te olette loistavia, en tiedä, voiko blogillakaan olla kattoa sen suhteen, mihin se voi joskus kehittyä. En oikeastaan aina edes ajattele, että bloggaan. Ennemminkin olen sellainen, joka pistää keskustelun alulle.

Olisi mahtavaa oppia tuntemaan teitä vielä paremmin. Tämä ei ole arvonta eikä kisa, mutta jos siltä tuntuu, kerro itsestäsi mulle vähän tuohon kommenttikenttään. Vaikka ammatti, ikä, perhe tai jokin muu asia. Olisi kiva tutustua lisää!

-Karoliina-

Paitapusero, Object* // Takki, Schott // Housut, Cheap Monday // Kengät, Vagabond // Kangaskassi, Beyond // Kello, Diesel

*saatu

Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.