Niin hyvin kun se mun liikuntainto alkoikin viime kevättalvella, ja kesti jopa muuten löysäilevän kesän ajan, niin hyvinhän siihen lötköilyn makuun on syksyllä tullut päästyä.

Ensin elokuussa tuntui, että koko energia meni päivärytmin – työn ja uuden blogiportaalin kanssa – touhuamiseen, ja sitten alkoikin sairastelukierre. Koko syksyn olen ollut käytännössä kipeä tai toipilas, eikä liikunta ole ollut mahdollista.

Nyt kun tunnelin päässä (kop,kop) taitaa näkyä valoa, ja lenkille tai salille lähtö on mahdollista pienin askelin, iskee angsti.

Kyllähän mä tiedän, kuinka hyvä fiilis liikunnasta tulee. Ja kuinka hyvää se tekeekään. Mutta silti. Tuntuu aivan todella ärsyttävälle aloitta ikään kuin koko juttu alusta, koska taudit ovat varmasti verottaneet mun kuntoa kauheasti.

Niin ja sitten se ruoka. Plaah. Olen kyllä koko syksyn syönyt hyviä juttuja. Hyvä rasvoja, kasviksia, marjoja, hedelmiä, lähi- ja luomuruokaa. Mutta ihan törkeän määrän niiden päälle myös kaikkea turhaa. Suklaata, pitsaa, limua jne. Niistäkin pitäisi päästä eroon. Ainakin arkipäiviksi. Herkkuhetket ovat erikseen.

Mistä mä nyt intoa tähän touhuun revin, kun lokakuu huutelee mua vaan palaamaan peiton alle mussuttamaan herkkuja?

Onko muita samassa laiskuusveneessä röhnöttäviä?

Olisiko aika hommata pt, ryhmäliikuntakortti tai juoksukoulupaikka? Ja jos, niin mistä? Mitä näitä nyt nykysin edes on: Elixia, Sats, Forever, LadyLine…?

Plaaaaaah.

-Karoliina-

* treeniasu saatu. Stadium/SOC & Puma

 Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.