Kun mä olin lapsi (miten ihmeessä mä aloitan jokaisen postauksen viikon sisällä näillä sanoilla? Tätä pitää rajoittaa!!), meidän perheen kesälomareissut suuntautuivat usein johonkin huvi- tai eläinpuistoon. Yksi paikka, jossa emme kuitenkaan koskaan perheenä yhdessä (luokkaretkillä kylläkin) käyneet, oli Ähtäri.

Koska F on todella kiinnostunut kaikista eläimistä (toisaalta kukapa lapsi ei olisi), päätimme kesäkuussa, että samalla kun Esko rokkasi Ruisrockissa, voisimme me F:n ja vanhempieni kanssa vierailla Ähtärissä.

Koska kyseessä oli tämmöinen perinteinen kesälomareissu, päätimme tehdä myös perinne-eväät. Meillä nimittäin oli ennen vanhaa tapana pakata piknik-eväät aina pidemmille automatkoille mukaamme. Se oli ikään kuin päämäärän lisäksi yksi reissun mukavista hetkistä: Syödä eväitä jollain meille tuntemattomalla retkipaikalla. Vähän eri meisinkin kuin kämäisillä 90-luvun huoltsikoilla.

Niinpä Ähtäri-reissu aloitettiinkin syöden perinne-eväitä: Fetasalaatti, pillimehuja, kahvia ja kanaleipiä sillä samalla pöytäliinalla, joka jo silloin joskus levitettiin minun ja siskojeni lautasten alle.

Niin ja päästiinhän me lopulta sinne Ähtäriinkin. Sekin meni tosi jees, tai kuten F sanoo: OooGoo:sti. Nähtiin elukoita. Syötiin jädet. Aurinkorasvan tehot riitti.

F:n suokkarit olivat temppuja heittävät saukot. Mun taas karhut. Mitä show-miehiä (vai naisia?)! Poseerasivat kuvausta varten ja lopuksi pyöräyttivät itsensä vielä karusellinkin kyytiin.

Kotimatka sujui rauhallisesti. Suorastaan unettavasti. Mikä päivä, mitkä edelleenkin ihan parhaat retkieväät!

Millaisia lapsuuden kesämuistoja sulla on? Onko joku niistä sellainen, jonka olet tarjonnut, tai haluaisit tarjota lapsellesikin?

-Karoliina-