Uhanaa ilman lapsia?
Viimeisimmän postaukseni kommenttikentässä Anonyymi oli ottanut puheeksi sen, kuinka jotkut vanhemmat pitävät todellisena lomaan vain sitä aikaa, kun eivät joudu olemaan lastensa kanssa.
Vaikka itse myönnänkin välillä tarvitsevani lomaa myös mutsitouhuista – enkä todellakaan halua vähätellä aikuisten oman ja yhteisen ajan tärkeyttä – on minusta parasta lomaa juuri ne hetket, jotka saan viettää F:n kanssa. Itse asiassa: Kyllä tällä koulutuksella olisi voinut aika montaa muutakin homma tehdä kuin opettajan työtä, mutta sen lisäksi, että teinien opettaminen on oikeasti aika hauskaa puuhaa, on loma-asiakin vahvasti puoltanut maikkahommiin suuntaamista. Onhan se nyt aika mahtavaa, että voimme tarjota F:lle pitkät lomahetket ja ainakin joillakin viikoilla lyhyehköt hoitopäivät.
Jottei nyt sädekehä kiillottuisi liikaa, mainittakoon tässä, että lähiviikkoina olen F:stä erossa kahteenkin otteeseen. Ensin Ilosaaressa Eskon kanssa (jei!), ja melkein heti sen perään tyttöjen mökkimatkalla kamuni vanhempien mökillä (jei!).
Molempia tapahtumia odotan aivan innolla, mutta tuttu kamuni – syyllisyys – on toki on jo hiipinyt nahkarotsin kauluksesta sisään. 3+2 yötä erossa F:stä pienen ajan sisällä kun tuntuu jotenkin paljolle. Siitäkin huolimatta, että viime kesänä olin F:stä PUTKEEN erossa melkein viikon, ja tänäkin vuonna jo useita päiviä.
Kysynpä nyt teiltä: Kuinka monta yötä erossa ministänne on liikaa? Mites on syyllisyyden laita?
-Karkki-
P.S. Rakastan muuten näitä Uhanan korviksia ja toppia. Ne on saatu blogin kautta. Ja siltikin rakastan. Ihan kuulkaas aidosti!
K: Rotsi, JC // Pitkä paita, Monki // Toppi ja korvikset, Uhana* // Jeggarit, Gina Tricot // Tennarit, Vans
*saatu
