Moikkis!

Huomasin jo varmasti kymmenen vuotta sitten, ettei vehnä oikein sovi minulle. Silloin kukaan ei tainnut puhua vielä karppaamisesta, mutta meidän perheessä vehnän huonoista vaikutuksista oli tehty jo vähän havaintoja: Pikkusiskoni kun ei ollut oikeastaan koskaan kestänyt runsasta vaaleiden jauhojen syöntiä, vaan kaapissa oli pakko olla häntä varten aina ruista. Meillä tätä vaivaa kutsuttiin pitsamahakivuksi, kun usein pitsan, runsaan vehnäisen ruuan jälkeen, siskoni maha turposi aivan valtavaksi palloksi.

Itsekin olen vuosien aikaan ajatellut, että vehnän vaikutus minuun ei ole kovin hyvä. Maha turpoaa ja se on kipeä. Pulla-, leipä- ja pastaherkuttelijana sana ”keliakia” on kuitenkin tuntunut niin kovalle kirosanalle, että en ole sitä halunnut edes ajatella. Niinpä kehitin jo muutama vuosi sitten vatsani huijaamiseksi taktiikan: Vedän muutaman kerran vuodessa (silloin, kun vatsa on erityisen ärtynyt) kuukauden gluteenittoman ajanjakson, jolloin mahani rauhoittuu, ja voin taas jatkossa popsia huoletta croisantteja ja leipää. Tämä taktiikka onkin toiminut hyvin! Paitsi ei enää tänä vuonna.

Jo ennen joulua huomasin, että vatsani oli koko ajan aivan pallo, ja kaikki vanhat farkkuni tuntuivat kurjille päällä. En kuitenkaan ollut omasta mielestäni oikeasti lihonut, vaan ongelmana oli juurikin turvotus. En kuitenkaan halunnut pilata joululeivonnaisherkutteluani, ja niinpä uhmasin kroppani lähettämiä selkeitä merkkejä. Siihen asti, kun eräs tammikuun ilta riisuin itseni suihkua varten, ja säikähdin todella pahasti. Koko kroppani oli aivan täynnä punaisia näppylöitä.

Siitäpä sitten lähdin suorinta tietä lääkäriasemalle, ja lääkärin diagnoosi oli se, mitä jo olin vähän uumoillutkin. Kyseessä oli mitä luultavimmin ihokeliakian oireet.

Turvotuksen olin voinut (vaikka se epämiellyttävää olikin) sivuuttaa, mutta koko kehon peittävää ihottumaa enää en. Niinpä päätin, lääkärin suosituksesta, että koittaisin gluteenitonta ruokavaliota. Ensin ajattelin, että olen vehnättömällä ruokavaliolla vain niin kauan, kun näpyt katoavat, mutta niinhän siinä kuitenkin kävi, etten ole tuon tammikuisen päivän jälkeen koskenut vehnään laisinkaan. Minun täytyi siis tosissani alka etsiä g-merkkejä, niitä kaupan keltaisia lappuja, joista gluteenittomat tuotteet pystyi tunnistamaan.

Aluksi ajattelin, että vehnätön ruokavalio tarkoittaa herkuttomuutta, kuiduttomuutta ja muutenkin jotenkin hirveän kurjaa ja vaikeaa ruokailua. Ihan muutaman viikon gluteenittoman ruokailun jälkeen kuitenkin huomasin, ettei elämä ilman vehnää, ohraa ja ruista nyt niin kauheaa olutkaan.

Nimittäin samalla, kun aloin oppia, mitä voin syödä ja mitä minun tulee välttää, olo kropassanikin koheni supervauhtia. Näpyt hävisivät viikossa, turvotus kahdessa. Painoa, joka olikin ollut ilmeisesti vain turvotusta, tippui kolme kiloa, ja samalla ne vanhat farkutkin tuntuivat taas sille, mille pitikin. Niin ja tämä siis ainoastaan gluteenin jättämisellä pois! Muuten en kevennellyt ruokailujani laisinkaan entisestä, eikä tammikuussa vielä kuntoiluprokkiksenikaan ollut edes alkanut. Täytyi uskoa, ettei vehnä ollut minua varten!

Kuten olen teillekin usein kertonut, olen ollut koko elämäni todellinen herkuttelija. Ja nimen omaa pullat, croisut, leivät ja leivonnaiset ovat olleet todellinen paheeni. (Lapsena siskojeni ostaessa karkkipäivärahoilla irtokarkkeja, minä ostin aina berliininmunkin).

Olikin siis aikamoinen yllätys – minulle ja minut tunteville – että todella olen pystynyt pysymään erossa leivoksista näinkin helposti. Niin tai siis eihän minun kokonaan ole täytynyt itseltäni niitä kieltää. Harvassa paikassa kuitenkaan on kovin hyvin gluteenittomia herkkuja tarjolla (niitä kahviloiden pakaste”pullia” ei kukaan voi pitää hyvinä!).

Se olo, joka kuitenkin uudesta ruokavaliostani on tullut, on ollut lopulta niin huima, ettei edes kaupassa leijuva tuoreen leivän tuoksu tai kylässä tarjottavat mokkapalat pysty ruokavaliotani horjuttamaan. Yhtään gluteenista ruokaa, edes hippusta suklaassa tai valmiskasvispullissa, en ole päätökseni jälkeen nauttinut. Jotenkin on vain tullut olo, että tämä on sellainen ruokavalio, jota en enää kuuriksi ajattele. Uskon, että vetelen tällä linjalla koko elämäni.

Uusi ruokavalioni on saanut minut tekemään erilaisia havaintoja ravinnosta. Olen oppinut kokkaamaan ja leipomaan uusia juttuja ja valitsemaan ravintolat ja niiden ruuat uusin perustein. Niin ja onpa monta uutta kysymystäkin tullut eteeni.

Nyt tarvitsekin teidän apuanne! Kertokaa minulle ihan kaikkia kokemuksianne liittyen gluteenittomaan ruokavalioon. Vinkkejä, reseptejä ja fiiliksiä samassa tilanteessa olevilta kaipaan todella paljon! Kertokaa, kertokaa, kertokaa! En malta odottaa, että pääsen lukemaan niitä 🙂

Minäkin tietysti autan omalta osaltani teitä muita. Haluatteko kuulla esim. reseptivinkkejäni ja korvaavia tuotteita, joita olen löytänyt?

Kivaa viikkoa!

– Karkki –

*F:n asu: Sukkikset, Lindex // Paita, Vimma (saatu) // Mekko, Pomp de Lux (saatu)