Kipeän lapsen kanssa kotona
Moikkis!
F:lle iski viikonloppuna mahapöpö ja nyt on sitten lämpöä. Taas soitto rehtorille, että olen kotona.
Vaikka olenkin ehdottomasti sitä mieltä, että perhe – erityisesti lapsi – on kaikkein tärkeintä, koen silti aina pienoista (tai välillä todella suurtakin!) syyllisyyttä siitä, että jouduin ilmoittamaan töihin, etten pääse tulemaan. Siitäkin huolimatta, että jo vuosia olen ollut sellaisissa työpaikoissa, jossa ei ole koskaan tuomittu sairauslomia. Omia tai lapsen.
Niin ja vielä sellainen lisätieto, että me Eepin kanssa jaamme F:n kotihoitopäivät sairauksien aikana vieläpä melko tasaisesti, etten läheskään aina itse ole pois töistä, kun F on kotona.
Mitenkäs te: Miten työpaikalla suhtaudutaan lapsen sairauksien (tai vaikkapa neuvolakäyntien) vuoksi syntyviin poissaoloihin? Koetko syyllisyyttä? Ja onko tosiaan niin, että edes pitkäaikaissairaiden lasten kotihoito täytyy tehdä omalla kustannuksella kolmen päivän jälkeen?
Kivaa uutta viikkoa! Toivottavasti teillä on säilytty terveinä.
Täällä juodaan mehua, katsotaan leffoja, makoillaan ja pelaillaan Unoa.
-Karkki-
* tyynyliinat, Ellos ja mummon ompelemia Marimekon kankaista // tilkkutakki, mummon tekemä // t-paita, Vimma (saatu blogin kautta) // pillimehujuonnin pelastu, Mehujehu
