Nivea Creme, mutsille ja tyttärelle !

Iltaa!
20131013-185457.jpg

Luin muutama viikko sitten alunperin Daily Malessa
julkaistun jutun, jossa testihenkilönainen oli testannut
muutaman euron Nivea Cremen ja yli 100 euroa maksavan
luksuskasvovoiteen vaikutusta omille kasvoilleen. Ja kuten arva
saattaa, satasen voide ei ainakaan tämän naisen kasvoille tehnyt
suurempaa vaikutusta (testien ja kuvien perusteella) kuin
Niveakaan. Ja positiivisesti sanottuna: Nivea toimi siis ainakin yhtä hyvin, kuin kallis tökötti.

Itse olen kamppaillut viime vuosien aikana iho-ongelmien
kanssa. Ennen raskautta en edes muista, että olisin vaivannut
päätäni ihonhoitoasioille: Hyvä iho kun oli tullut aivan
ilmaiseksi. Raskaus toi kuitenkin tullessaan näppylät, ja raskauden
jälkeen olenkin testannut jos jonkinmoista voidetta ja kasvopuhdistusainetta.
Niin ja onpa muutama aknekuurikin tullut syötyä.

Lähipiirini nauraa
usein tälle minun ”akneongelmalleni”, koska tietysti heidän
silmissään kyse on vain muutamasta näpystä. Ja niinhän se totuus taitaakin olla, mutta itseäni jo nämä muutamakin näppy ovat vaivanneet sen verran,
että olen oikeasti yrittänyt tehdä asialle jotain.

Nyt ihoni on pysynyt
kohtuullisen hyvänä Dermalogigan puhdistusten avulla, ja uudeksi
ongelmaksi onkin noussut ihon kosteus. Olen niin monta vuotta
vältellyt näppyjen pelossa hoitavia voiteita, että havahduin ihan
äskettäin siihen, että ihonihan on aivan rutikuiva. Ja mikä
pahinta: Lähestyvän kolmen kympin rypyt alkavat tulla ja näkyä
selvemmin, kun ihossa ei ole kosteutta ja kimmoisuutta.

Olemme
lähdössä syysloman jälkeen risteilylle, ja ajattelin, että ostaisin
sieltä jonkin ihmevoiteen kasvoilleni. Koska iho kuitenki jo oikein
hilseili, piti keksiä nopea ratkaisu ja vieläpä halvalla. Ja niinpä
marssin lähikauppaan Nivea-ostoksille. Kävi kuitenkin pian
selville, että jokin muukin oli lukenut saman Nivea-uutisen kuin
minä, nimittäin kolmen lähikauppani Nivea Cremen hyllypaikka loisti
tyhjyyttään. Myöhemmin kuulinkin radiosta, että tuotteen ympärille
oli noussut sellainen hypetys, että se oli loppunut kokonaan mm.
Sokoksilta ja Pohjois-Suomesta.

Oma sininen peltipurkkini löytyi
kuitekin lopulta pienen etsinnän jälkeen , ja nyt olenkin sutinut
Niveaa minun ja myös F:n kasvoille parin viikon ajan. Ja wau: Tämä
tuote on ihan oikeasti maineensa veroinen! Ennen paperimaiselle
tuntunut, ohut otsaihoni, tuntuu jo paljon kimmoisammalle, eivätkä
sen juonteen näy niin selvästi kuin ennen. Neiti-F:n ainainen
näppyläisyys ja punoitus nenän ja suun alueelta (flunssa-aika!)
ovat myös hävinneet kokonaan. Aika siistiä, että 28-vuotias ja
2,8-vuotias voivat käyttää samaa tuotetta 🙂

Kun juttelin asiasta
siskoni Aurooran kanssa (täällä muuten linkki hänen blogiinsa), hän
kertoi, että Nivea on yksi niistä harvoista voiteista, joita hänen
todella, todellalla allerginen ja atooppinen ihonsa on koskaan
kestäneet. Ja Auroora jos kuka, on testannut varmaan puolet
kappojen valikoimasta, ja koko apteekin repertuaarin!

Näillä
sanoin, ja näiden havaintojen johdattamana olen tainnut liittyä
Nivea-fanien kerhoon. Ihan kaikkein näppyherkimmälle alueelle en
voidetta kuitenkaan lähtisi laittamaan, niin tujua aine on. Itsekin
jätän leuan ja nenäni siis ilman tätä ainetta. Enää tulisi löytää
jokin mahtava anti age -seerumi tai -voide ikääntymistä vastaan.
Olen nimittäin kauhukseni huomannut, että silmäkulmien juonteet ja
otsan rypyt eivät enää lähdekään pois normirasvauksella, vaan
katsovat peilistä kaikkien ihorutiinien ja pitkien yöunienkin
jälkeen. Oh, well. Ei kai se kolmekymppiä tulekaan yksin?

Ihanaa
alkavaa viikkoa! Meillä on ollut aivan huikea päivä. Aamupäivän
puistoilu venähtikin ravintolakäyntiin ja isomummolanvierailuun,
joten liikettä on piisannut.

Lopuksi vielä muutama kysymys:

  1. Oletko itse löytänyt Nivea Cremen maagisen voiman?
  2. Mikä onparas anti age- tuotteesi ja -vinkkisi?

-Karkki-

 

Puheenaiheet Sisustus Ajattelin tänään

Ei kenenkään kylkiluusta

Ihanaa tyttöjen päivää!

20131011-184949.jpg

Olen kasvanut lapsuuteni kodissa, jonka seinien sisällä hääri yksi mies – isäni – ja viisi naista: Minä, kaksi pikkusiskoani, äiti ja vieläpä äitini äiti, eli Wanhamummo (nyt 96 vuotta). Kuten olen jo jossain kolumnissanikin kirjoittanut, on arvostukseni vanhempieni kasvatustyötä kohtaan noussut vain vuosi vuodelta sitä mukaan, mitä enemmän itse olen alkanut pohtia ja toteuttaa kasvatustyötä (kotona ja töissä). Meidän perheessämme tyttöys ei ollut nimittäin toiseutta, vaan meillä vallitsi ajatus siitä, että kyllä tytötkin pystyvät ihan kaikkeen mihin pojatkin.

Elämä oli meille avoinna mahdollisuuksia: judoa ja tanssitunteja, meikkausta ja metsässä rämpimistä naama ruvella. Tyttöenergia rullasi talossamme niin, ettei koskaan tullut edes mieleen, että sukupuoli voisi olla meille mikään rajoite. Nyt katsoessani lapsuuttani taaksepäin, huomaan, että vanhempani olivat, jos ei nyt aivan radikaaleja, niin ainakin kahdeksankymmentäluvun yleistä kasvatuslinjaa katsoen, aika valistuneita. Uskonkin, että he oikein tietoisesti olivat tehneet sen valinnan ja ne käytännön ratkaisut, jolla he halusivat tukea tyttäriensä kasvua terveiksi ja terveitsetuntoisiksi naisiksi. Naisiksi, jotka näkivät itsensä arvokkaina. Samanarvoisina, kuin miehetkin.

Kun sain tietää olevani raskaana, olin heti 100% varma siitä, että mahani sisällä kasvoi tyttö. En oikeasti olisi voinut edes kuvitella, että minulle syntyisi poika. Olen nyt monta kertaa sanonutkin, että onneksi näin kävi. Ei siksi, että minulle sukupuolella oikeasti olisi ollut väliä, vaan siksi, että en olisi kertakaikkiaan tiennyt, miten poikia pitää kasvattaa. Tyttöjen kasvatukseen minulla kun oli niin hyvä omakohtainen malli lapsuudenkodistani, että en voinut kun toivoa, että voisin apinoida edes puolet siitä vanhemmuuden taidosta.

Kasvatuksesta ja vanhempana olosta oppii tietysti joka päivä jotain uutta. Ja monet asiat kääntyvät vielä päälaelleenkin, kun asiaa on saanut pohtia vuoden tai pari. On kuitenkin olemassa joitain asioita, joita en koskaan F:n kasvatuksessa halua unohtaa. Vaikka aihe onkin näin abstrakti, pistän tähän muistilistan itselleni, joita ainakin itse yritän ja  yritämme muistaa F:n kasvatuksessa:

  1. Erityisesti faijat: Kehukaa tytärtänne! Hänen taitojaan, kauneuttaan, olemassaoloaan. Kun tytär arvosaa itseään, hän selviää vastoinkäymisistä, eikä joudu kenenkään roskakoriksi. Isä antaa mallin siitä, millainen mieskunta on.
  2. Auta lasta luomaan realistinen kuva itsestään. Hyvä itsetunto kumpuaa usein hyvästä itsetuntemuksesta, myös heikkouksien tiedostamisesta.
  3. Kiinnittäkää huomiota siihen, kuinka kodissanne puhutaan miehistä ja naisista, miehille ja naisille. Sanoilla on merkitystä, ne heijastavat perheen arvoja.
  4. Älä koskaan kerro tyttärellesi, ettei hän voi tehdä jotain asiaa vain siitä syystä, että hän on tyttö.
  5. Älä aseta tyttärellesi tavoitteita periaatteella ”tytöt tekevät/eivät tee näin”.
  6. Unohda stereotypiat.
  7. Arvosta, mutsi, itseäsi! Sinulta tytär oppii, kuinka nainen suhtautuu itseensä.
  8. Mieiti tarkkaan, puhutko tyttäresi kuullen laihdutuksesta, tai muista ulkonäköön liittyvistä aroista aiheista.
  9. Auta tytärtäsi löytämään oma identiteettinsä ilman, että annat hänelle valmista, jäykkää, mallia olla nainen.

Mahtavaa tyttömäistä perjantaita PMMP:n Tytöt-biisin siivittämänä! Mahtibiisi, mahtibändi!

-Karoliina-

F:n asu: Pipo ja paita, Makia // Leopardileggarit, Lindex // Tennarit, Palladium // Villasuka, mummon kutomat //

Puheenaiheet Sisustus Ajattelin tänään