Moikkis,

viikko postaustaukoa on pitänyt sisällään hulabalooarkea, juoksevia hommia, työjuttuja, pyykinpesua, kaveritreffeja ja paljon muuta.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan minun piti mahduttaa viikkoni vielä Ludviginkadun Sample Sale -myynnit,sekä Habitare-messutkin, mutta lopulta jouduin luopumaan molemmista ideoista. Joskus elo on vain niin kiireistä, että jostain, todella kivoistakin, asioista täytyy voida luopua.

Niin ja eipä sillä: Kyllähän tapahtumariennoissa on tullut viime aikoina juostua kuitenkin ihan ahkeraan tahtiin. Viikkoa aikaiseminhan messuilimme oikein kahtena päivänä peräkkäin. Lauantaina tuli käväistyä Design Marketissa, ja heti sunnuntaina suuntasimme Korjaamon Lastenmarkkinoille.

Se, missä Design Market oli mielestäni nimensä ja maineensa veroinen paikka, ei Lastenmarkkinat saaneet minussa aikaan aivan samoja fiboja. Tuntui sille, että tapahtuma olisi järjestetty vähän puolittaisesti. Että tekstit ja mainonta antoivat tapahtumasta vähän hohdokkaamman kuvan, mitä se todellisuudessa oli. Vai onko satuja lukeva tarhatäti teistä synonyymi puhelintaan räpläävästä, erillään lapsista istuskelevasta, naisihmisestä?

Aluksi haluan kuitenkin sanoa,että on oikeasti ihanaa, että lapsillekin tämmöistä hupia järjestetään. Ja toisaalta tiedän myös sen, että kaikkialla Suomessa ei näin hyvää lastenkulttuuri/tapahtumatarjontaa ole, joten ei pitäisi valittaa… Mutta sanonpa nyt silti muutaman sanasen. Siitäkin huolimatta, että haluaisin blogini välittävän pääasiassa hyviä fiiliksiä 🙂

Lastenmarkkinoille oli ensinnäkin pääsymaksu, ja kun sellainen on, odotukset nousevat. Minä ja F maksoimme yhteensä 10 euroa. Kun maksaa messuille sisään, toivoisi, että summan eteen saisi myös vastinetta: kulttuuria, toimintaa, elämyksiä. Niin ja olihan markkinoiden elämyksellista puolta korostettu jopa tapahtumamainoksissakin, joten olin ehtinyt muodostaa päähäni tietyn kuvan siitä, mitä kuvittelin saavani maksun vastineeksi. Olin siis jo heti alkukierroksella hieman kummissani siitä, että lukuunottamatta sirkusta ja teatteriesitystä koko markkinapaikan tarjonta oli tuote- ja myyntijohtoista. Tuli tunne, että pitääkö täällä maksaa siitä, että saa kierrellä osto- ja mainoskojuja. Eikö se raha, jota ostajat tuovat, riittäisi?

Toinen juttu, joka ihmetytti minua, liittyi juurikin kyseisiin myyntipisteisiin. Koska elämysosasto oli mielestäni melko suppea, odotin, että markkina-alue olisi hieman laajempi. Toisin kuitenkin oli : Myyntipisteitä oli vain kourallinen, ja minua jopa vähän kummastutti, miten moni ihana lastenmerkki loisti poissaolollaan. Alkoikin sitten harmittaa, etten edellispäivänä ollut raaskinut ostaa Design Marketin Kanelimaan osastolta F:lle Papu-pipoa. Pitikin säätellä roposia sunnuntaille, jossa ei lopulta ollutkaan paljon sellaista, joka olisi kiinnostanut katselua enempää.

Mutta se valituksesta: F ja Anni-ystäväni pikkuinen Eino-poika viihtyivät markkinoilla täysillä, ja se oli tietysti pääasia. Niin ja olihan sekin aika huikeaa, että F sai itse valmistaa meidän koko köörille mansikkalimua. Lounaslihapullat tekivät myös kauppansa monessakin pöydässä ja sainpa lopulta himoitemani Mehujehutkin meidän talouteen. Ja niin, kylläpä pari minulle uutta lastenmerkkiäkin tuli bongattuaja. Täytyypä siis todeta, että päiväö taisi olla aika mukava ja leppoisa.

Lisähuomioksi täytyy vielä mainita muuten se, kuinka kivaa minusta on tämmöisissä tilaisuuksista katsella vanhempien ja lasten pukeutumistyylejä. Kylläpä Helsinkin pitää sisällään tyylikkäitä minityyppejä mutseine ja faijoineen. Ei voi kun ihmetellä, miten joillakin homma on vain niin hallussa 🙂 Hyvä te! (Niin ja anteeksi, jos tuijotin teitä hölmistyneenä. Hyvällähän minä!)

Nyt kohti uutta viikkoa. Ja syksyä. Pohdinta kuuluukin: Pitäisikö F:n alkaa käyttää jo villasukkia? Ja sitten: Pitäisikö minun ylipäätään käyttää jo sukkia?

Pus, rok, piis, laav

-Karkki-

F:n asu: Mekko,Aarrekid // Paita, Benetton // Leggarit, H&M // Kengät, TOMs