Mummolla ja papalla

Moikkis! Ja terveisiä lapsuuden kodistani Hankasalmelta!
20130722-194541.jpg

Niin kauan kun muistan, äitini ja isäni ovat puuhastelleet kotimme toimivuuden ja kauneuden eteen. Remppakohteita on suunniteltu ja toteutettu, tekstiilejä on ommeltu ja kausivärejä vaihdeltu. Niin ja ei kai siis mikään ihme, että kiinnostus sisustamiseen ja tuunailuun (remppoihin ei riitä omat taidot) on periytynyt myös minulle.

20130722-195010.jpg
Kun rantauduimme Neidin kanssa eilen taas pariksi päiväksi Hankasalmen rauhaan, ja mieleeni juolahti, että voisin samalla kuvailla näistä ympyröistäkin muutaman foton. Ja kyllähän täällä olikin kuvaamista! Äitini sisustusideologia nimittäin on se, että minne tahansa katse kodissa osukaan, pitäisi sieltä löytyä jotain kaunista tutkailtavaa.

20130722-195454.jpg

20130722-195540.jpg
Vaikka oman kodin haluankin olevan selkeä ja osin jopa askeettinen, viihdyn myös kauhean hyvin tämmöisessä romanttisessa ja koristeellisessa ympäristössä. Tosin: Tyylien sekoittelu on mielestäni myös ihanaa. Itse voisin esimerkiksi ottaa meidänkin Helsingin kotiimme esimerkiksi nuo kuvissa näkyvät Iittalan Festivo-kynttilänjalat, jotka vanhempani ovat saaneet lahjaksi jo joskus 80-luvulla.

20130722-195717.jpg

20130722-195738.jpg
Ja onhan se myös ihana, että saan tutkia sisustusputiikkeja ja netin ideoita vanhempieni kodin ansioista kahdesta näkökulmasta: Itselle poimin industrial-henkiset ideat, äidille ja isille rustiikit ja koristeelliset 🙂

20130722-195937.jpg
Se, mistä voisin ottaa oppia vanhempieni kodista on sen kerroksellisuus ja kierrätyshenki. Toki mukaan mahtuu uusiakin huonekaluja ja koriste-esineitä, kuten vaikkapa Living and Roomin Lemonade-kello tai kruunukuvioinen tyynynpäällinen, mutta moni asia on toteutettu DIY-hengessä. Valkeat lipastot ovat itse maalatut liki parikymmentä vuotta vanhat massiivimäntykaapit, korituolin pitsinen tyyny on ommeltu mummolta saadusta vanhasta lakanasta, ihanan pyöreän korurasian on siskoni poikaystävän äiti askarrellut ananaspurkista, ja kranssin äitini on taivutellut lähimetsän maahan tipahtaneista risuista. Kranssin sisään hän laittoi siskoni joulutervehdykseksi tuoman sydämen.

20130722-200717.jpg
Oletteko itse jatkaneet kotonanne oman lapsuudenkotinne sisustustyyliä, vai mikä on ollut suurin tyyliänne johdatellut voima?

20130722-201323.jpg
Ihanaa viikkoa! Pahoittelut vielä Simpalle ja muille kommentoijille. En jotenkin onnistu vastaamaan nyt teille, mutta teen sen heti, kun saan tekniikan toimimaan 🙂
-Karkki-

Koti Sisustus

Eletään ylöspäin

Holaaaa!
20130715-220127.jpg
On se vaan myönnettävä, että muutto- ja pesänrakennussählingin jälkeen meillekin on rantautunut se ihan oikea KESÄ! Ruoka- ja nukkuma-ajat ovat mitä ovat. Elellään pellossa, rannalla, ulkoruokinnassa. Työt, hoidot ja se yksi blogikin voi unohtua päiviksi. Viikohkoiksi. Sori, mutta silti kuitenkin: I <3 LOMA

Lötköilystä huolimatta, parissa viikossa on ehtinyt kuitenkin tapahtua myös paljon hyödyllistä ja tärkeää. Muuton jälkeen suurin arkielon kannalta tapahtunut juttu onkin ollut se, kun saimme innolla odotetut Inarian-liukuovikaapit kotiimme kasattuina (+ olemme jo tehneet oman osammekin niin, että kaapit on saatu myös täytettyä).

Homma Inarian kanssahan lähti liikkeelle kesäkuussa, kun marssimme blogiyhteistyön merkeissä Eepin kanssa Inarian Vuosaaren liikkeeseen suunnittelemaan meille kaapit. Kehuin jo tuolloin, kuinka vaivattomasti ja asiakaslähtöisesti projekti alkoi, ja sama linja on kyllä jatkunut läpi koko prosessin, aivan loppuun asti. Ja kuten ne, jotka ovat joskus remonttia tai asennuksia tilanneet tietävät, sehän ei kaikkien firmojen kanssa ole itsestään selvyys.

Koska moni kamu ja blogituttu on ollut kiinnostunut kaapistoprokkiksen vaiheista, ajattelin, miksenpä kertoisi prosessin vaiheista vielä näin täälläkin. Tarkoitukseni oli kyllä tässä välissä esitellä jo kaapit sisältöineen, mutta jätettäköön se vielä toiseen postaukseen. Koska varsinainen kaappiprojekti eteni seuraavasti:
1. Aivan aluksi Vuosaaren Inarina kalusteasentaja Rami kävi kotonamme mittailemassa ne seinät, jolle kaappeja toivoimme. Meidän ei siis itse tarvinnut huolehtia esimerkiksi ilmanvaihtokanavien, pistorasioiden tai valokatkaisijoiden paikoista, vaan saimme ottaa hyvinkin lungisti. Ja kuten varmasti huomaatte tästä alla olevasta kuvasta, oli homma sellaista sentti- ja millipeliä, etten kyllä semmoisista mittauksista olisikaan halunnut olla vastuussa. Telkku mahtuu koloonsa kuin käsi hanskaan, ja kaappiseinät on vedetty niin lähelle pistorasioita ja katkaisijoita kuin mahdollista, jotta tila tule maksimaaliseen käyttöön.
20130715-220312.jpg

2. Mittailujen jälkeen me Eepin kanssa hyppäsimme kehiin, ja suuntasimme Inarian-liikkeeseen, jossa suunnittelimme Vuosaaren Inaria-liikkeen Margon avustuksella meille kaapit alusta loppuun. Piti valita mm. runko- ja ovimateriaalit, kaappien sisusteet ja kaappien tarkat koot ja sijoittelut. Ja kuten jo aikaisemmassa postauksessani kerroin, oli ammattilaisen apu suunnittelussa todella tärkeä. Ilman hänen vinkkeejän, olisi meillä mm. kymmenen kertaa kalliimmaat ovet kaapeissa, ja sokkeli, jota en halunnut, mutta jonka luulin olevan pakollinen osanen kaapistokokonaisuutta.
3. Meidän lähdettyämme liikkeestä, Margo kävi vielä tarkistusmittauksella kotonamme, koska liikkeessä paikanpäällä päätinkin, että halusinkin vähän erisyvyisen ja levyisen kaapin, mitä olimme aikaisemmin puhuneet. Oli muuten aika huikeaa, että tämmöinen meikäläisen viime hetken mielenmuutos oli ihan jees, eikä kukaan karsastanut ailahtelevaa naismieltä! Ehkä meikäläisen kaltaisiin sisustuskärpäsiin on törmätty aikaisemminkin 😉
4. Varmistusmittauksen jälkeen Margo piirsi lopulliset mallikuvat kaapeista, ja me hyväksyimme ne sähköpostin kautta. Samalla fiilattiin vielä tiettyjä kohtia. Esimerkiksi tv-kaapin sisällä olevia hyllyjä vielä fiksattiin niin, että johtojen asennus olisi meille entistäkin helpompaa. Myös Neiti-F:lle suunnitellut ritiläkorit vaihdettiin ei-standardikokoisiin laatikostoihin, koska ne kävivät paremmin lopulliseen suunnitelmaan.
5. Kaapin osat tulivat meille Itellan kotiinkuljetuksena n. 2 viikkoa ensimmäisestä visiitistämme Inarialla. Tätä ennen olimme sopimeet Inarin kanssa, milloin asennus aloietaan, ja he kysyivät jo silloin, mitkä päivät meille sopisivat Itellan kuljetusta ajatellen parhaiten. Vaikka varsinaisen kuljetuksen ja tuontiajan puitteissa Itella otti meihin itse yhteyttä, varmistivat sekä suunnittelija Margo, että Inarian-asentaja Rami, että kaikki asiat ovat meidän päässämme kunnossa.
5. Rami-asentaja asensi kaappimme moitteettomasti kahdessa päivässä meidän ollessa lomailemassa mökillä. Jäljet oli siivottu, kaikki rempparoska viety pois, tiellä olleet verhot taiteltu nättiin pinoon, ja jopa tv ja kukkakin oli aseteltu jo paikalleen. Aivan huoikean tarkkaa toimintaa!

20130715-220356.jpg
20130715-220501.jpg
<20130715-220543.jpg
Tämmöinen oli siis meidän kaappiprojektimme kokonaisuudessaan. Juuri sellainen, kun olimme toivoneetkin, joten ei kai voi muuta kuin kiittää ja kumartaa. Aika käsittämätöntä myös se, että sadan neliön asunnosta tuodut roinat mahtuvat nyt tässä asunnossa kolmeen kaappiin! Kyllä korkeat huoneet, ja oikein suunnitellut tilaratkaisut oikeasti pesevät mennen tulleen monet lattianeliöt. Se oli jopa pienoin ihme itsellemme, koska alun muuttolaatikoiden ja -säkkien keskellä alkoi jo pieni epätoivo hiipiä mieleen. Onneksi huoli oli kuitenkin turhaa, jes 🙂

Nyt pitäisi alkaa suunnitella lisä”ihmeitä” eteisen ja kylppärin säilytyksellisiin haasteisiin, tällä kertaa varmaankin Ikean avustuksella. Mikä on  paras vinkkisi pienen kodin järjestyksen ja säilytyksen ongelmiin?

Aurinkoista uutta viikkoa: Karkki

20130715-220203.jpg

Kuvat:
Karoliina Sallinen
Rami Numminen

Puheenaiheet Sisustus Ajattelin tänään