Joukkoliikennefani ja -valittaja

Heippa,
20130606-205125.jpg
oi juku! Kyllä elämä ja eritoteen matkustelu alkaa olemaan aika helppoa niinkin ison tytön, kuin 2,5 vuotiaan kanssa. Ja hei, tämä ei ollut edes sarkasmia 😀 Oikeasti! Junamatkat menevät nykyisin iPad-ravintolavaunu-leikkivaunu -kaavalla, ja mukaankaan ei tarvitse – edes pitkäksi viikonlopuksi – pakata muuta kuin Brion Ponyt ja Skip Hopin pöllömatkis.

Olen aina tykännyt kulkea joukkoliikennevälineillä. On jotenkin vapauttavaa istuskella aivan toimettomasti ilman, että täytyy ollenkaan huolehtia liikennesäännöistä tai tienviitoista. Niin ja kai minua viehättää se täyteen ahdetun bussin/junan/sporan/metron tunnelmakin. Kaikki menossa jonnekin, tulossa jostain. Elämisen fiilis!

20130606-205106.jpg

Kun Neiti-F syntyi, ajattelimme, että emme edes hommaa autoa. Pian kuitenkin kävi selväksi, että vauva kaikkine romppeineen on aikaslailla vaikea siirtää satojen kilometrien päähän mummolaan, tai vaikka vain kuumeisena lääkäriin kymmenen kilometrin päähän. Niinpä päätimme, että meille tulee vauvan lisäksi myös tila-auto.

Nyt kun elämäme etsii tänä kesänä muutenkin uusia uria, tai oikeastaan vain niitä parin vuoden takaisia, tuttuja, on autoasiaankin tullut muutos. Emme ole palanneet nyt kuitenkaan aivan kokonaan autottomaan elämään, mutta farmari vaihtui sentään pienempään ja halvempaan kauppakassiin. Pieni koti, pieni auto 🙂 Uusi mottomme taitaakin olla ”Less is more” 🙂

20130606-205349.jpg
Yritämmekin käyttää joukkoliikennettä aina, kun se on vain mahdollista. Helsingin lähettyvillä joukkoliikenne toimiikin upeasti, mutta jo Lahdessa kerran tunnissa kulkevan bussia odotellessa kiusaus oman auton ratin taakse hyppäämiseen nousee jo melkoisesti. Niin ja maaseudun bussiyhteyksistä puhumattakaan. Kaksi kertaa päivässä ohi hurahtava linja-auto ei nimittäin kannusta ketään kulkemaan julkisilla (nimimerkillä:Hankasalmen tyttö). Joten tässä(kin) asiassa maamme taitaa olla kyllä jakautunut hyvinkin eriarvoisiin alueisiin! Kaupunkilaisten on siis turha syyllistää maaseudun väkeä autottomilla päivillä, tai vihreillä puheilla, jos toisaalla joukkoliikenne ei ole  mitenkään mahdollinen tapa kulkea edes viikottaisia työmatkoja.

Toinen joukkoliikenneärsytykseni liittyy muuten juniin. Tai oikeastaan tarkemmin ottaen junamatkojen hinnoitteluun. Miksi ihmeessä junailusta on tehty niin pirun tyyristä? Opiskelijakortilla matkojen hinnat olivat vielä siedettäviä, mutta nyt täysihintaisen lipun ostaminen lohkaisee rahapussista liian suuren palan. Vaikka junamatkustaminen onkin mielestäni ihanan kätevää ja miellyttävää, on vaikea tukea ekologista junamatkailua, jos henkilöautolla sama matka tulee yli puolet halvemmaksi. Esimerkiksi meidän jengimme junamatka Lahdesta Hankasalmelle maksaa edestakaisesti 200euroa, kun saman matkan kulkeminen autolla vie bensoineen noin 40 euroa.

Mikä on oma suhteesti joukkoliikenteeseen? Pärjääkö lapsiperhe ilma autoa, ja suositko henkilöauton sijaan junaa tai bussia?

Torstaiterkut: Karkki

F: Mekko,Me&I (second hand) // Sandaalit,H&M

Puheenaiheet Sisustus Ajattelin tänään

Pienet neliöt, isot kolmiot

Heippa,
20130605-170150.jpg

aikaslailla arkinen on ollut tämä ensimmäinen lomakeskiviikko. Neiti-F vietiin aamulla päiväkotiin (jossa oli ihanaa kyllä: poolpartyt!), ja Eepi ja minä aloitetimme armottoman pakkausrumban. Kyllä on kuulkaas aika hyvinkin erilaisiin osoitteisiin menossa olevia pussukoita tänä päivänä täytetty. Osa tavaroista menee uuteen kotiin, tai uuden kodin varastoon. Ja sitten vielä UFF:lle, kirppikselle, roskiin, sukulaisille ja kamuille. Huh hellettä!

Onneksi huomenna saamme huilipäivän pakkaamisesta, kun suuntaamme Eepin kanssa Vuosaaren Columbus-kauppakeskukseen, ja siellä tarkemmin ottaen Inarian liikkeeseen.

Kuten olenkin tainnut jossain yhteydessä mainita, uusi asuntomme Helsingissä tulee olemaan lähes puolet pienempi, kuin nykyinen kotimme Lahdessa. Se onkin saanut monet ihmettelemään, miten meinaamme mahtua sinne.

Totta onkin, että ensin etsimme itsekin sellaista 60-70 neliöstä asuntoa, mutta kun tiellemme osui tämä aivan ihastuttava 55 neliötä, istuimme pöydän ääreen, ja mietimme, voisimmeko saada sen toimimaan. Ja lopulta päätimme, että onnistuuhan se!

20130605-170321.jpg
Listasinkin tähän nyt asioita, joiden avulla tarkoituksemme on muuttaa pienet neliöt ihmeneliöiksi. Sellaisiksi, ettei puuttuvaa 5-45 neliötä edes kaivata 😉

1. Etsimme tarkoitukselle asuntoa sellaisesta taloyhtiöstä, jossa  yhteiset- ja sosiaalisettilat ovat niin toimivat, että voimme levittäytyä ”asumaan” myös omien seiniemme ulkopuoelle. Uudessa talossamme onkin iso punttisali alakerrassa, ratasvarasto heti ulko-oven vieressä, ja autohallikin aivan talon yhteydessä. Taloyhtiön saunaan ja pyykkitupaan kuivaushuoneineen on omalta oveltamme ehkä 10 askelta, ja asuntomme alta löytyy puolestaan täysin lämmin varasto, joka mahdollistaa tietysti kausivaatteiden asianmukaisen säilytyksen niin, ettei väärän kauden tuotteet tuki eteistä.

2. Toinen merkittävä asia on huoneistomme korkeus. Eteistä ja keittiösyvennystä lukuunottamatta asuntomme on yli kolme metriä korkea, joten tarkoituksemme on korvata pieni lattiapinta-ala ylösnousevalla osuudella! Vaikka korkeat huoneet ovat ihan visuaalinenkin tekijä, oli se myös yksi asunto-ostopäätöksen vaikuttaneista järkiperusteista: Mitä enemmän huoneessa on korkeutta, sitä korkeammat kaapit huoneisiin saa.

3. Säiltystilan tarkka suunnittelu on pienessä asunnossa varmasti se kaikista olennaisin asia jokapäiväisen elämän toimivuuden kannalta, ja niinpä olemmekin panostaneet siihen tämän asunnon suhteen erityisen tarkasti. Sataan neliöön voi vielä tunkea kaapin perukoille mitä tahansa, missä tahansa laatikoissa ja pussukoissa, mutta uudessa kodissamme se ei johtaisi muuhun kuin katastrofiin. Aluksi yritimme suunnitella kotiimme Ikean liukuovikaappikokonaisuuksia, mutta pian huomasimme, ettemme saisi niiden avulla käyttöömme kotimme koko maksimaalista korkeutta (kaappien korkeus loppuu 2,35metriin). Niinpä googlettelimme netin läpeensä erilaisia kaappifirmoja, ja päädyimme lopulta Inariaan. Ja vaikka kaappiprojekti ei tällä hetkellä olekaan edennyt kuin vasta mittausvaiheeseen (kuvissa näkyvä iloinen Inaria-mies Rami työn touhussa), olen kyllä jo aika täpinöissäni tästä projektista. Voitteko kuvitella: kaapeista voi tehdä mitoiltaan täysin omaan kotiin sopivat, eikä esimittausta, saati asennusta tarvitse tehdä itse. Tämmöinen palvelu sopii juurikin meille remonttiurveloille 😉

4. Viimeinen vinkkini pienen tilan avuksi on innovatiivisuus, asioiden ja tilojen ajattelu toisella tavalla. Itse päädyimme esimerkiksi niinkin radikaaliin tilaratkaisuun, kuin että muutatamme asunnon nykyisen vaatehuoneen Eepin ja minun makuualkoviksemme. Tarjolla ei nimittäin ollut meidän makuumme (ja hintahaarukkaan!) sopivaa kolmiota, joten päätimme, että teemme näin kaksiosta kolmion. Tai ainakin kaksipuolikkaan ;). Mielestämme Neiti-F tarvitsee ison huoneen leikeilleen, mutta meille aikuisille riittää vallan mainiosti pieni makuusoppi. Niinpä asunnosamme seinänkaadon merkeissä ovatkin häärinyt tänään miehet VE-Rakennukselta. Huomenna käymme myös kurkkaamassa sen, miltä ”huoneistettu” vaatehuone näyttää. Jaiks!

Näillä pakkaus-, remontti- ja sisustusajatuksilla siis kohti iltaa. Onko teillä lisävinkkejä siihen, kuinka pieni tila saadaan toimimaan? 🙂

-Karkki-

 

 

 

 

Puheenaiheet Sisustus Ajattelin tänään