Moikkis,on ihanaa, kun arjessa on turvallisia ja tuttuja asioita, jotka tekevät elämästä helppoa ja jotenkin selkeää. Sama bussi (tai työkamu) vie aamulla töihin, lounaan saa aina tismalleen samaan aikaan ja lähikaupassa maito on aina samassa hyllyssä. Lähi- ja kotiruoka, lähi- ja kotikulmat. Lähi ja koti. -puisto,-kauppa, -päiväkoti ja -elämä.

Kun ihmiset valittavat, ettei heidän kotikulmillaan ole palveluita tai oikeanlaisia kauppoja, mietin aina, luulevatko he olevansa syyttömiä vallitsevaan tilanteeseen. Että kuvittelevatko he palveluiden vain jostain tupsahtavan.

Niin hyödyllisiä kuin nettikaupat ja isojen kauppakeskusten megakeskittymät ovatkin, vievät ne samalla palveluita pois jostain muualta. Pienemmistä kunnista ja kaupungeista, pienemmistä keskuksista, pienemmistä keskustoista.

Itse yritän ainakin omalla toiminnallani tukea niitä liikkeitä (vaikkei ostosummani päätä huimaakaan) ja yrityksiä Lahdessa ja Hankasalmella, jotka koen tärkeiksi ja säilyttämisen arvoisiksi. Uskon esimerkiksi, että kyllähän Lahden Polarn O Pyret pärjäisi mainiosti ilman minun heiveröistä tukeani, mutta olen silti alkanut pitää sydämen asianani sitä, että pyrin tekemään PO.P -ostokseni aina tästä Trion lähimyymälästäni. Siinä on sitä samaa tuttuuden ja turvallisuuden fiilistä kuin lähikaupassakin: Leggarit ja myyjät löytyvät yhtä kätevästi kuin lähikaupassa maitopurkki. Paitsi että vähän tyylikkäämmässä paketissa 😉

Nämä kyseiset kuvat ovat iltapäivän kiireiseltä pyrähdykseltäni lähi-PO.P:illeni, kun kipasin noutamassa F:lle testiin Polarnin tarjoamat uikkarit ja hellehatun. Mietin kauan vaaleansinipohjaisen flamingo-uikkarin ja pinkin pallouikkarin välillä, mutta lopulta päädyin klassisiin palloihin. Ja valinta oli selvästi oikea: Neiti-F kulki iltapäivän pelkässä uikkarissa ja hellehatussa. Sisällä. Sateen ropistessa ikkunoihin.

Vaikka tällä kertaa en varsinaisesti mennyt PO.P:lle ostoksille, jäi mieltäni kaivelemaan kaikki ne ihanaiset uudet raita- ja pallokuosit. Ah, miten ihana raitamekko ja pallohame piristäisivätkään Neidin kesävaatekaappia. Taidan olla vähän kuositylsimys, klassikot purevat aina. Niin ja tämän tekstin alla näkyvän raidallisen t-paitahihaisen jumpsuitin haluaisin ihan oikeasti (!) itselleni. Ei taida vaan olla toivoa kokojen suuhten…

Onneksi kesäkassit olivat sentään äitiystävällistä kokoa. Rakastan semmoisia arjen vempimia ja tavaroita, joissa on jokin juju, joten tämä putkikassista parilla nepparin napsauttamisella ja vetskarin avaamisella saatava retkiviltti oli kyllä päivän suurin ihastuksen aiheeni. Eikös tämmöstä voisi pitää innovatiivisuutena kerrakseen?

Näiden ajatusten saattelemana alan nyt mässytellä suklaata. Ei lähi-Fazeria, vaan ruotsalaisia laivatuliaisia Eepin luokkaretkeltä. Namskis!

Kuinka tärkeänä itse muuten pidätte lähipalveluiden tukemista? Niin ja: Kuka ostaa ennemmin lähituotteen silloinkin, kun hinta on vähän kovempi kuin vaikkapa netissä?

Ihanaa viikonloppua!

-Karkki-