Napapaitakeskustelusta

Moikkis,

ja hoh hoh. Taas se on nostettu esille. Tämä napapaitakeskustelu. Se, jota on samoin argumentein käyty nyt jo ainakin kymmenen vuotta.

littlep4

Tänä aamuna aihe otettiin taas uudelleen käsittelyyn Ylen Aamu-tv:ssä, jossa toimittaja ja äiti Anni Alatalo ja lastenvaatekauppias Jenni Lokki keskustelivat kauppojen lastevaatevalikoiman suppeudesta. Alatalon mukaan eriyisesti tyttöjen vaatteissa jyrkkä hyppäys ”teinivaatteisiin” tapahtuu jo koon 128 kohdalla, ja leikkiin sopivia perusvaatteita on tämän jälkeen haasteellisempi löytää.

 

littlep2

littlep6

Olen kyllä periaatteessa samoilla linjoilla kuin Alatalo. En tietenkään kannata pikkulasten aikuismaista bilevaatetusta, saati aivan liian niukkoja asuja, mutta eikö tämä vetoaminen aina niihin iänikuisiin napapaitoihin ole jo vähän tökeröä.  Kuka oikeasti on nähnyt napapaidan suomalaisella lapsella päiväkotitouhuissa tai alakoulun pihalla? Ehkä kesähelteillä, mutta sehän se meidän suomalaisten tapa taitaa olla: mauttoman niukoissa vaatteissa heti, kun mittari näyttää yli kahtakymppiä. Onhan näitä nähty. Paidattomat möhömahat terassilla, shortsit toimistotöissä ja bikinit kauppareissulla. Niin ja hyvinkin isot lapset aivan nakuina yleisillä uimarannoilla. Minusta se on kyllä oudompaa kuin lyhyt paita.

 

littlep5

littlep7

Itse en halua,että Neiti-F kulkee liian niukoissa vaatteissa. En kuitenkaan ihan ymmärrä, miksi glitterit ja leopardi-kuvioit on otettu mukaan tähän parjaukseen. Itse en näe leopardikuosissa mitään epä-lapsekasta. Siinähän se on kuvio missä raita- tai vaikkapa pallokuviokin.  Glitter on puolestaan mielestäni poikkeuksetta aika kaameaa, mutta ei sen mauttomuus tee siitä kuitenkaan mitenkään eksklusiivista aikuistuotetta.

littlep9

littlep

Neiti-F käyttää koko 104-110, joten saattaahan olla, että alan yhtäkkisesti panikoida, kun hän alkaa lähennellä 128 senttiä. Mieleeni alkaa kuitenkin jo vähän hiipiä ajatus, jos kyseessä olisikin turha vouhotus. Tarvitseeko niitä pimuvaatteita ostaa, jos ne eivät miellytä silmää? Ja ovatko ne oikeasti vallanneet koko vaatetarjonnan? Voin kättelyssä sanoa tästä ainakin kahdeksan kauppaa ja merkkiä – joukossa hyvin edullisiakin – joista kollarihousut ja trikoopaidat voi löytää edelleen tänäkin päivänä. Myös koossa 128 ja eteenpäin.

littlep8

littlep3

Ja lopuksi vielä lapsekkaiden vaatteiden terkut Lindexille. Yhdestä asiasta olen nimittäin huolissani, tai oikeastaan paremminkin suruissani. Miksi ihmeessä ihanan Littlephant-malliston tuotteita ei ole saatavilla isommillekin lapsille?!? Kyllä nämä kuvissa vilahtavat, kohta Lindexiin saapuvat, kuosit sopisivat ihan hyvin jopa pienille koululaisillekin vaikkapa t-paitoja koristamaan.  Tämmöisiä vaatteita me kaivataan! Ilman turhaa dramatisointia tosin.

Mitä olette itse mieltä. Pimuvaatteet: totta vai turhaa vouhotusta?

-Karkki-

Kuvat:

Lindex, Littlephant -mallisto yhteistyössä kuvittaja Camilla Lundstenin kanssa

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Puheenaiheet Sisustus Ajattelin tänään

Tilkkutäkkifanitusta ja käsityömietteitä

Heippa tyypit,

IMG_0302

IMG_0304

olen perinyt aika monia ominaisuuksia äidiltäni, mutta käsityötaidot eivät kuulu tähän joukkoon. Mummoni osaa (tai osasi, kun näki paremmin) nyplätä, kutoa kangasta, neuloa ja ommella, ja sama käsityötalentti ja innostustu elää myös äidissäni. Kun minä puolestani kudoin yläasteella villasukkaa, tuli siitä vahingossa pipo. Ja käsityötunnit menivät muutenkin enimmäkseen sählätessä kaikkea muuta. Taisi sieltä jokunen punainen lappukin tulla kotiinviemisiksi…

Yläasteaikasen käsityöopettajani mukaan minussa oli kyllä potentiaali, keskittymiskyky vain puuttui. Hän saattoi olla oikeassa. Jälkimmäisen huomionsa osalta. Käsitöiden suhteen keskittymiskykyni ja pitkäjänteisyyteni ovat nollatasolla. Olen aina ollut sellainen valikoivasti tarkkaavainen. On-Off -tyyppi, joka tekee asiat joko superhyvin tai pistää kaiken läskiksi.

IMG_0305

IMG_0306

IMG_0307

Pitkään ajattelin, ettei minun tarvitse modernina naisena hallita käsityömaailmaa. Että se ei ole minun heiniäni, ja that`s it. Nyt olen kuitenkin alkanut miettiä, kuka kuroo Neiti-F:n villasukan karanneet silmukat, kun hän kiikuttaa tekeleensä koulusta kotiin? Niin ja oikeasti: Kai ne karanneet napitkin pitäisi joskus laittaa paikoilleen.

Tähän asti olen kantanut jokaisen pienenkin ompeluhomman äidille tai siskolleni (mm. yliopiston rymyhaalareiden merkit), mutta viime aikoina se on tuntunut jo vähän nololle. Aikuinen ihminen. Pitäisikö jo vähän ryhdistäytyä.

Käsitöihin tarttuminen tekee minusta kuitenkin nykyäänkin hetkessä sen teinin, joka myttää jo kohta tekeleensä kiroillen kaapin perälle. Ostetaan yksi keskittymiskyky ja pitkäjänteisyys, kiitos! Sitä odotellessa toimin suunnittelija- ja ideoijatyyppinä äitini käsitöihin. Vai eikös ole aika ihana tämä tilkkutäkki, jonka Neiti-F sai mummolta joululahjaksi? Kankaat hankittiin jo syksyn Marimekon ystiksistä, ja peiton jokainen ruutu on mm. tikattu KÄSIN. En ymmärrä. Miten jollakin riittää hermot moiseen?

IMG_0303

Alkuviikkoangtiterkuin: -Karkki-

Kuvat:

iPhone 4S

Koristetyynyt: H&M, Ikean kankaat (äiti ommellut), Marimeko tilkut (äiti ommellut)

Tilkkutäkki. Mummon tekemä, kankaat Marimekko

Pelit, Tiger.

Kirja, Kössi Kenguru, Otava (arvostelukappale)

Smurffiina-salkku, H&M

Neidin asu, Lindexin ale (liian hempeä minusta, mutta Neidin lempiasu)

 

Puheenaiheet Sisustus Ajattelin tänään