Paras perheblogi 2016 !
Jopas jotakin, mikä viikonloppu takana. Mahdoton määrä ystäviä, kavereita, naurua, kuohuvaa, korkokenkiä, ruokaa, hiuslakkaa, tekoripsiä, tunteita, keskusteluja, whatsapp-viestejä, halauksia ja Buranaa. Olo on kuin uudesti syntyneellä…ja samalla jyrän alle jääneellä. Tätä se on, kun kolmekymppinen mutsi saa viikonlopun vapaaksi.
Perjantaina vietettiin The Blog Awards Finlandeja. Oli ihan superihanaa valmistautua iltaan oikeastaan aamusta asti ja virittäytyä tunnelmaan. Ennen puoltapäivää pakkasin jo mekkooni ja tavarani kassiin, ja kävin heittämässä koko komeuden QHairille. Sitten suippailin kaupungilla ja etsin viime hetken pakko-ostoksia: Rintsikoita, korkokengän pohjallisia ja kynsilakkaa. Yhdeltä suuntasin The Spa Helsinkiin meikkiin*. Minua jännitti ihan kauheasti, koska en ole ollut meikissä kuin muutaman kerran elämässäni. Mutta vitsi olen tyytyväinen, että menin! En olisi ikinä osannut/uskaltanut laittaa niin vahvaa silmämeikkiä itse. Muutenkin kokemus oli aika ihana. Ei tarvinnut pelätä, että kiireessä ja paineen alla pilaan meikin, vaan sain istua ihan rauhassa ja silmät kiinni, kun Suvi teki taikojaan.
Meikin jälkeen suuntasin QHairiin ja mun oman Halkosen Mariani tuoliin. Olimme Marian kanssa katselleet Pinterestistä jo etukäteen inspiskuvia kampaukseen* ja lopputulos oli juuri sitä, mitä halusinkin – vähän 60-lukua, mutta sopivasti huoletonta.
Mariahan lähti myös minun avecikseni juhlaan, joten kun meikit ja hiukset oli kuosissa, otettiin vähän kuohuvaa ja pukeuduttiin. Ivana Helsinki oli lainannut meille molemmille mekot. Minulla oli tuollainen melkein yöpuvunnäköinen valkoinen kevyt hörsylä ja Marialla taas uniikki kissapaljettimekko. Koska en halunnut jäädä bling blingissä kakkoseksi, toimi minun käsilaukkunani Ivana Helsingin ensi vuonna myyntiin tulevan Animal Rights -malliston leopardipaljettilaukku. Aivan ihana, joka minun on todellakin pakko ostaa sitten, kun se tulee oikeasti myyntiin.
Noh. Sitten juhlaan. A-lehtien rakennus Kulosaaressa toimi mielestäni todella hyvin juhlapaikkana. Valaistus oli ihanan tunnelmallinen, ruoka oli superhyvää ja ihmiset – tietysti hirvittävän kauniita ja hyvällä fiiliksellä.
Kun alun kavereiden moikkaamiset oli tehty, aloitti Tuija Pehkonen jo lukea ehdokkaita ja palkintojen saajia. Perhekategoria julkistettiin melko alkupuolella gaalaa, joten ei tarvinnut jännittää kauaa. Ja kun oman blogin nimi sanottiin, tuli kyllä ihan käsittämätön fiilis. Tuntui, kuin koko pystin hakeminen, Tuijan kysymykset ja ystävien onnittelut olisi tapahtunut kuin unessa.
En yleensä perusta mistään ulkokultaisuudesta ja muutenkin olen ehkä jopa tökerösti vähän ylenkatsonut kaiken maailman pokaaleja tai titteleitä. Mutta tiedättekö mitä? Tämän palkinnon, juuri tänä syksynä, minä ihan oikeasti halusin voittaa! TBAF kun ei ole minusta mikä tahansa kisa, vaan sellainen tunnustus, jota jokainen tätä hommaa työkseen sydämellä tekevä ei voi olla arvostamatta. Olin perjantaina, ja olen edelleen, ihan älyttömän otettu siitä, että raati päätti ottaa minut mukaan ja vieläpä palkita. Tuli tunne, että perhana vieköön, minun on täytynyt tehdä jotain oikein. Ja että se linja ja tyyli, josta olen halunnut pitää kiinni, on todella tuottanut hedelmää.
Eniten – tietysti – haluan kiittää teitä, jotka päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen pysytte mukana. Annatte ideoita kirjoituksiin, haastatte ja tuotte iloa. Kiitos kun äänestitte yleisöosuudessa ja kiitos kun olette siellä ruudun takana. Kiitos myös niistä sadoista onnitteluista. En voisi teitä nöyrimmin kiittää!
Mitäs tästä eteenpäin? Ensinnäkin minun ja Pupulandian Jennin pitää vaihtaa omat pokaalimme takaisin. Kävi nimittäin niin, että juhlahumussa ja samassa seurueessa pystit vaihtuivat (ilmeisesti siinä kello 22 ja 24 välillä, sen kertonee kuva-aineisto, kuten ehkä huomaattekin).
Toisekseen. Haluan tehdä tätä työtä vieläkin paremmin ja niin, ettei kenellekään tule olo, että tunnustus meni väärään blogiin. Joten murut: Todellakin tästä kirjoittamisdraivi vain nousee.
Kiitos, kumarrus ja sata suukkoa!
-Karoliina-
*saatu blogin kautta
Kuvat: Janita Autio, Riikka Sipilä, A-lehdet Oy : Paula Virta, Petri Mulari