Pienistä teoista ja kiitoksista

Olen viime aikoina miettinyt paljon pienten tekojen merkitystä. Ja hei. En tarkoita nyt lakkoa/mielenilmausta tai muuta ajankohtaista. Niitä en kommentoi (ainakaan vielä), vaan puhunut nyt niistä ihan jokapäiväisistä jutuista. Tervehdyksistä, oven avaamisesta ja vaikkapa kollegan uuden villatakin kehumisesta.

Olisi hienoa sanoa, että olen koko ajan ja jatkuvasti mukava kanssaihminen, mutta se ei varmasti ole totta. Uskon, että monet pitävät minua iloisena ja varmasti (useimmiten) yritänkin huomioida muita ihmisiä positiivisesti, mutta oman kiireen tai huolien vuoksi kuitenkin jätän varmasti päivittäin monia kivoja asioita sanomatta tai tekemättä.

Olen kuitenkin tämän 30 vuoden elämäni aikana huomannut, että juuri pienet asiat merkkaavat elämässä eniten. Moni ihminen osaa puhua suurilla sanoilla, mutta harvemmista tyypeistä on kuitenkin toimimaan juhlapuhesanojen jälkeen, ihan siinä oikeassa arjessa. Ja se arkinen teko kun kertoo kuitenkin enemmän kuin mikään muu. Se ihminen, joka osaa kuunnella aidosti toista, on timantti. Se tyyppi, joka ei kaada omia asioitaan toistuvasti (ja yksipuoleisesti) toisten niskaan, on huomioonottava. Se kamu, joka jeesaa toista, mutta ei aseta itseään muiden yläpuolelle, on mainio tyyppi. Ja se pieni sana, jossa kerrotaan jotain mukavaa kanssaihmisestä, voi lämmittää kauan.

En lupaa, että muuttuisin juuri tämän postauksen jälkeen paremmaksi ihmiseksi, mutta yritän muistaa – silloinkin, kun oma pinna on kireällä – että iloinen teko tai sana voi tehdä ihmeitä. Molemmille osapuolille.

-Karoliina-

P.S. Tänään haluan kiittää:

• Iristä, Jossua ja Norkkua siitä, että töissä on aina ainakin yksi ihana ystävä näköpiirissä (tai seinän takana).
• Isiä, äitiä, Hemppua, Roosaa ja Eskoa siitä, että olette mahdollistaneet mulle sellaiset kotijoukot, että omien unelmien tavoittelu on mahdollista (ja jopa suotavaa)!
• Carlings Kampin myyjäpoikaa (hattu, vaalea tukka, vuorossa tiistaina klo 18), joka auttoi mekon valinnassa, neuvoi alekoodin ja oli muutenkin ihan huippu!
• Vero Moda Kampin myyjänaista (pipo, vaaleat hiukset, vuorossa tiistaina noin kello 18.00), joka lähti varta vasten hakemaan mulle oikenkokoisia farkkuja toisesta rakennuksesta!
• Bussikuskia, joka jaksaa hymyillä ja tervehtiä JOKA AAMU! (paitsi tietysti huomenna)
• Eskoa, jonka ryhdistäytyminen mm. siivoamispuuhissa ei ollut vain hetkittäistä, vaan nykyisin meillä on kaksi aikuista (näiltä osin) kotona!
• F:ää ihanasta hymystä ja pusuista.

Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.