Polttarit, joissa ammuttiin käsiaseella. Polttarit, osa 3, eli se viimeinen.
Kirjoitin männäviikolla jo kaksi postausta minun ihan huikean ihanista polttareistani. Täällä kerroin, kuinka karmivasti kaikki alkoi, ja täällä taas siitä, mitä sitten tapahtui.
Nyt on vuorossa polttaripostausten viimeinen osanen, eli se, jossa ammuskellaan ja nukutaan kaksikerroksisessa sviitissä. (Eivät liity yhteen).
Kun heräsin polttareideni toiseen päivään, kello oli kuusi lauantaiaamuna. Ja minulla oli aivan jäätävä migreeni. Pääkipu oli nostellut jo vähän päätään perjantaina, mutta nyt kipu oli aivan karmea. Koska en löytänyt mistään silmälasejani, en nähnyt etsiä myöskään lääkettä. Oli pakko herättää sohvalla nukkunut Anne-ystäväni ja pyytää tältä Buranaa. Vetäisin pari tablettia buranaa, mutta kipu vain jäi. Tiesin, että jos meinaan selvitä päivästä, täytyy ottaa Panacodia, jotta kipu menisi ohi. Ja menihän se, tai ainakin lieveni. Olin valmis uuteen päivään.
Puimme yllemme toistamiseen salapoliisivaatteet suuntasimme Tampere-sakilla juna-asemalle. Osa Tampereen porukasta jäi Manseen jo tässä vaiheessa, mutta toisaalta Helsingissä liittyi joukkoomme uusia polttarinaisia. Tai siis polttarieläimiä: Mukaan remmiin tarttui muun muassa Susikoira Roi ja poliisikoira Rex.
Kummastelin koko polttariaamun ajan, miksi en saanut ottaa annostakaan alkoholia. Mutta sain vain vastauksen, että edessä olisi jokin aktiviteetti, jossa ei saisi olla alkoholia veressä. Voitte vaan kuvitella, millainen ajatusleikki päässäni alkoi pyöriä? Benji-hyppy, carting? Mitä ihmettä?
Joka tapauksessa emme jumittuneet tähän aiheeseen, vaan polttaripäivä eteni arvoitusten kanssa. Ensimmäisen salapoliisivihjeen antoi minulle junan konduktööri (hieman hämmentävää) ja erilaisten vihjeiden ja tehtävien avulla tuli sitten suunnistettua suuri osa päivästä pitkin Helsinkiä ja Komisario Palmu -leffojen tärkeitä paikkoja. Käytiin muun muassa Tähtitorninmäellä ja Bruno Rygseckin talolla.
Oli niin ihanaa, miten kaasot oli ottanut minun omat lempparipaikkani muutenkin huomioon. Ruokailimme Sandrossa ja illan bilehilevaatteet käytiin hakemassa Ivana Helsingiltä, mistäs muualtakaan. Oli ihan huikeaa, miten kaasot oli onnistunut junailemaan tämänkin asian minun selän takana. Olin nimittäin lähetellyt ivanalaisten viestiä kevätvaatejutuista pari viikkoa aikaisemmin. Oli ollut tarkoitus, että minulle tulee muutamat vaatteet postissa, mutta sitten Ivana olikin alkanut jarrutella hommaa. Sanottiin, että joku oli lomilla, postitus onnistui vasta vähän myöhemmin ja sitä rataa.Mutta katin kontit! Ei siellä kukaan ollut lomalla, vaan Ivanan ihmiset ja siskoni olivat järkänneet minulle vaateyllärin juuri polttareihini, joten siksi ”posti oli tökkinyt”.
Ivanalla käynnin jälkeen sain vielä tehdä yhden arvoituksen Kallion pubeissa, jonka jälkeen pääsimme päivän kohokohtaan. Nimittäin ampumaradalle, koska täytyyhän jokaisen itseään kunnioittavan komisarion osata ampua. Ja vitsi se olikin hauskaa! Vaikka aseen pitely ja lipastaminen (onkohan oikea termi?) jännittivätkin aluksi, oli koko homma niin kivaa. Kilpailuhenki nousi, aseet paukkuivat ja lopuksi tarkistettiin aina tulokset taulusta. Todellinen kohokohta, jonka vuoksi skumpan poksauttamista todella kannatti lykätä.
Loppuilta menikin sitten saunoessa, kilistellessä, höpistessä ja lopulta baarissa. Ja kun ilta kääntyi yöhön, kömmittiin me siskojeni kanssa niin mahtavaan sviittiin, etten ollut koskaan edes nähnyt sellaista. He olivat nimittäin varanneet meille huoneen Radisson Blu Plazasta. Eikä ihan minkä tahansa huoneen, vaan kaksikerroksisen lukaalin, jossa on saunat, näköalat ja kristallikruunut. Oli kyllä aivan käsittämättömän hulppea hotellikokemus.
Aamulla syötiin hotelliaamiainen, köllittiin vielä hetki huoneessa ja suunnattiin takaisin kotiin Tampereelle. Miten ihanat, ikimuistoiset ja huikeat polttarit.
-Karoliina-
Kuvat: Auroora Ala-Hiiro