Puoli vuotta naimisissa! Sukunimisäätöä!

Jassoo. Se olisi huomenna puolivuotishääpäivä.

Tuntuu, että toukokuusta on yksi iäisyys. Niin kaukaisille vaalean vihreässä lehdessä olevat puut ja alkava kesä tuntuu. Toisaalta puoli vuotta on mennyt siivillä. Eihän tämä elo ole mihinkään muuttunut. Ja se on tietysti vaan hyvä juttu.

Ainoa avioliitollinen säätö on ollut tämän nimiasian kanssa. Mähän luovuin virallisesti mun tyttönimestä avioliiton auvoon siirtyessä, mutta ajattelin, että duuneissa käyttäisin kaksoisnimeä. Kirja numero kaksi tuli ulos häiden kynnyksellä, joten tuntui luontevalle, että ekan kirjan jatko-osanen löytyisi kirjastosta ensimmäisen vierestä. Ajattelin, että olisi KÄTEVÄÄ, jos käyttäisin kaksoisnimeä.

On kuulkaas ollut kätevyys kaukana.

Ensinnäkin sellainen Sallinen-Pentikäinen-nen-nen -nimi on ihan helkkaristi liian pitkä. Ei mahdu lomakkeisiin (varsinkin kun mun etunimikin on kolmiosainen yhdysviivanimi), näyttää instatägäyksissä kilometrin mittaiselle ja on vaikea lausua. Kun ennen sanoin vaikka puhelimessa kasuaalisti ”no Sallisen Karoliina tässä terve”, ei todellakaan taivu enää lupsakaksi tervehdykseksi ”no Sallisen-Pentikäisen Karoliina tässä terve”. Kuulija ehtii jo nukahtaa langan toiseen päähän.

Tämän lisäksi on meinannut jäädä postit postiin. Tottakai mulle nimittäin edelleen lähetetään varsinkin työpostia nimellä Sallinen tai Sallinen-Pentikäinen, mutta kun henkkareissa onkin vaan pelkkä Pentti, tulee ongelma saada paketti kotiin. Varsinkin, kun mun virallinen ensimmäinen nimi ei ole kutsumanimi Karoliina. Karoliina kätevästi vasta KOLMAS nimi. Kiitti äiti ja isi ihan kauheasti!

Tästä kaikesta säädöstä hämmentyneenä mä nyt sitten päätin, että tipautan Sallisen kokonaan karjalan perukoille, josta on tullutkin. Ehkä mä ja miljoonapäiset fanini osaavat löytää seuraavan kirjan kirjastosta, vaikka onkin muissa kolosissa. Tai sitten kirjailijanimi on eri, kun muu nimi. Tai…ehkä keksin vielä uusia tapoja säätää ja tehdä tästä vieläkin vaikeamman.

Kivaa lauantaita! Sopii muuten vessakuva hyvin päivän teemaan, eli pikkujoulujen jälkeiseen lauantaihin. Onneksi minä ja arvon aviomieheni pääsemme viikon päästä romanttiikkareissulle juhlimaan kuutta kuukautta arvoisellaan tavalla. Osaatteko arvata, mihin me suunnataan muutaman päivän lomalle?

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä // Asu: Aarrekid (saatu)

Kommentit

Laurallee (Ei varmistettu)

Nooo sinne kihlausmestaan, mikäs se nyt olikaan???

Karoliina Pentikäinen

Hampuriin? Ei :) 

Vierailija (Ei varmistettu)

Miksi et pitänyt pelkästään omaa sukunimeäsi?

Karoliina Pentikäinen

Mulle oli ihan selvä, että meille tulee sama sukunimi yksityiselämään. Siihen on monia syitä, joista toiset järkiperäisiä ja toiset ihan vaan tunnejuttuja. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Oliko myös ihan selvää että yhteiseksi sukunimeksi tulee miehesi eikä sinun nimesi vai keskustelitteko edes asiasta - feministi kun olet? Mitä nuo järkiperäiset syyt ovat? Tunneperäiset ymmärrän toki, tietty yhteenkuuluvuuden tunne jne mutta järkiperäisiä on kyllä hyvin vaikea enää vuonna 2018 keksiä, miehen sukunimen ottaaminen kun kuitenkin on aika patriarkaalinen jäänne (jos multa kysytään).

Karoliina Pentikäinen

Mä en ajattele aivan tuolla tavalla, mutta en kauheasti eri tavallakaan. Mutta loistavia kysymyksiä :) Mä taidan tehdä tästä aiheesta ihan oman postauksensa ensi viikolla. Kiitos inspiraatioista

Vierailija (Ei varmistettu)

No oha säätöä yhen nimen kanssa.

Mikä ihme siinä on, että sua ei kiinnosta viesteihin kommentointi?
Hölmöä lukijoiden aliarvioimista.
On muka niin mukavaa käydä keskustelua lukijoiden kanssa. Täällä sitä ei ole näkynyt pitkään aikaan.
Tähänkin on sata selitystä, niin kuin siihenkin miksi tietyistä aiheista pitää tehdä oma postaus, eikä tämän takia kannata vastata kommentteihin.
Joskus seurasin tätä säännöllisesti, nyt vain satunnaisesti. Tähän syynä eniten blogin kaupallisuus ja muutamat postaukset, joita olet myöhemmin selittänyt todella keksityn tuntuisilla motiiveilla. Ja joiden selvityksissä olet pitänyt lukijoita hölmöinä...

TIEDÄN, lukeminen on vapaaehtoista!

Karoliina Pentikäinen

Kyllä kiinnostaa :) Ja olenkin niihin alkanut vastata taas useammin. Mutta ihan totta. En yhtä nopeasti kuin vanhoina aikoina. 

Ilona_aaaa (Ei varmistettu)

Hei, en ole sulle aikaisemmin kommentoinut ja olen lukenut blogiasi vain satunnaisesti. Haluan sanoa kuitenkin, että arvostan sitä että osaat vastata negatiivisiin ja tökeröihin kommentteihin asiallisesti ja päreitäsi polttamatta. Tämä ei kaikilta bloggareilta onnistu. Hyvää talven jatkoa!

Karoliina Pentikäinen

Kiitos :) Ja mukavaa alkanutta talvea sinullekin!

Vierailija (Ei varmistettu)

Kaikkein kätevintä olisi, jos olisit pitänyt kirjailijanimesi pelkkänä Sallisena ja ollut yksityiselämässä Pentikäinen. Näin minä olisin tehnyt, että kaikki kirjat olisi samalla nimellä.

Hei muutes, eikö se sanota Sallinen-Pentikäisen Karoliina? :)

Karoliina Pentikäinen

Totta sekin. Tosin sitten olisi pitänyt myös miettiä, millä nimellä tekee muita julkisia töitä. Ja ihan oikeassa: Aina vaan loppuosa taipuu :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Onko sulla eri sukunimi kun lapsellasi? Entä oletko ennen ollut naimisissa mutta pidit oman sukunimen?

Karoliina Pentikäinen

On eri sukunimi. Sekin oli yksi syy: Toisaalta oma sukunimen vaihdos ei muuttanut minun ja lapsen sukunimisuhdetta. Ja toisaalta poistuipahan yksi nimi ovesta entisen kolmen sijaan :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Et vastannut siihen, miten meni edellisen avioliittosi kohdalla? Eli piditkö silloin oman nimesi vai vaihdoitko takaisin eron jälkeen?

Vierailija (Ei varmistettu)

Olisiko siitä vastaamattomuudesta voinut ymmärtää, että asia ei sinulle ja muille lukijoille kuulu? Niinkuin ei tarvikaan :)

Ja noista tunneperäisistä syistä pakko mainita oma kokemus, että musta oli naimisiin mennessä aivan ihana ottaa miehen sukunimi! Olkoon se kuinka vanhanaikaista hyvänsä. Tai ehkä juuri siksi :D

Karoliina Pentikäinen

Kahteen edelliseen:

Täällä saa tietysti kysyä kaikkea ja ymmärrän oikein hyvin kysymyksen, koska postasinhan juuri avioliitosta ja nimestä. On kuitenkin myös paljon asioita niin mennessää, nykyisyydessä kuin tulevassakin, jotka ovat yksityisen elämän piiriä, ja niistä en kirjoita/vastaa. Koen, että tuollainen yli 10 vuotta sitten tapahtunut asia, jona aikana en edes tehnyt julkista työtä, ei ole asia, jota täällä on tarpeellista kommentoida. 

Kivaa iltaa :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Sitä vaan helposti saa sellaisen kuvan, että kuuluu, kun aiheesta ihan postauksen kirjoittaa :) Toinen vaihtoehto olisi jättää aihe kokonaan blogin ulkopuolelle (bloggaajan sukunimeä ei ole välttämätöntä paljastaa ollenkaan) jolloin kukaan ei myöskään kysyisi mitään.

Karoliina Pentikäinen

Itse asiassa asiahan ei ole aivan noin: Kirjoitan tässä postauksessa mun avioliitosta A:n kanssa ja siihen liittyvästä sukunimiasiasta. Ja siihen olenkin kyllä vastannut, vai kuinka? Kysymys, joka esitetettiin, ei mitenkään liittynyt postauksen teemaan.

Neuvosi jättää aihe kokonaan blogin ulkopuolelle on hyvä: Ja niinhän moni meistä bloggaajista toimiikin. Vai käsittelikö sinusta tämä postaus sitä aihetta, josta kysymys esitettiin? 

Täytyy kuitenkin silti sanoa, että kysyminen ei silti ole minusta koskaan väärin :) Aina saa kysyä, mutta se, vastataanko, on eri asia. Toki kysymysten korrektiuden jokainen voi itse miettiä :) 

Vierailija (Ei varmistettu)

Lukijan on kyllä todella hankala arvioida, mitkä kysymykset ovat korrekteja bloggaajan mielestä. Jos kirjoitat sukunimestäsi ja siitä miten sulle oli ”selvää” että otat miehesi nimen, on minusta täysin luontevaa kysyä, onko tämä ollut sulle aina selvää. Eli miten olet toiminut vastaavassa tilateessa aiemmin vai onko mielesi muuttunut iän myötä (mikä on todella luonnollista sekin). Edelleen siis ihan kysymyksiä ja keskustelua on tämä :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Mistä lukija voisi tietää että bloggaajasta on epäkorrektia kysyä hänen edellisen avioliiton sukunimestä, jos hän tekee aiheesta koknaisen postauksen?

Vierailija (Ei varmistettu)

Oijoi - taas mennään :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Täällä ilmoittautuu toinen sukunimen säätäjä! Otin avioituessani kaksiosaisen sukunimen. Kymmenen vuotta kesti tajuta (hidas hämäläinen kun olen), ettei kaksiosainen nimi oikein toimi arkielämässä; sukunimeä joutui tavaamaan milloin missäkin ja useissa tilanteissa olin joko aina A tai B, en A-B. Keski-iän kriisin yhteydessä otin sitten takaisin oman tyttönimeni. Lapsilla on eri sukunimi, mutta en koe tämän nimiasian mitenkään perhettä hajoittavan.

Ja kiitos hyvästä blogista, äiti-ihmisenä pystyn samaistumaan moneen kirjoitukseesi!

Mimmu12345 (Ei varmistettu)

Hei! Jos ottaisit kokonaan sen miehesi nimen käyttöön, niin loppuu säätö. Kyllä ne kirjat kirjastosta löytyy jos on löytyäkseen. Mitä pidempään muutosta miettii sitä enemmän sitä solmussa olevaa ehtii kertyä? Etunimen osalta voi myös aina muuttaa kutsumanimeksi sen jota käytetään, jolloin postit, viranomaisasiat ym. hoituu helpommin
Pitkät nimet on hankalia asioidessa.
Ihme kiusaajia sulla tuntuu täällä olevan. En itsekään erityisesti sun vakioseuraaja ole, lähinnä satunnaisesti piipahdan lukemassa postauksia. Ja joskus bloggareiden jutut saattaa ärsyttää jos ei ideologiat kohtaa, mutta en mä niitä ihmisiä ala kommenttikentissä kiusaamaan.

Tsemppiä loppuvuoteen ja nimiasian ratkaisemiseen

Vierailija (Ei varmistettu)

Vaihdoin juuri itsekin syksyllä sukunimeä, ja postit jäivät ärrälle. Opin kerrasta ja paketteja oli tulossa useampi: ennen uusien henkkareiden saamista tein itselleni uudella nimellä (paketissa) valtakirjan vanhalle (henkkareissa). Paketti matkaan ja säätö vältetty :D

Kommentoi