Rauhaa

Kun kirjoittaa julkista blogia omasta elämästään, tulevat myös ne ei niin julkiseksi toivotut asiat väkisinkin monen nähtäväksi ja ruodittavaksi. Se on hinta, mikä pitää maksaa… Vai pitääkö? Mitä jos yrittäisi itse toimia toisin. Jopa esittää sen toiveen muille, teille lukijoille.

Minun ja Eskon elämä ja blogi olivat joskus yhteiset, mutta eivätpä ole enää. Me molemmat olemme jatkaneet omia elämiämme ja kirjoituksiamme tahoillamme, yhteistä meillä on enää historia ja tietysti se kaikkein tärkein, eli lapsi.

Olisi ollut teennäistä jatkaa omia blogeja ilman ainuttakaan eroaiheista tekstiä, mutta samalla kun niitä on tehty, on monesti tullut mieleen, ettei kuitenkaan olisi pitänyt tehdä niin. Se on ollut dilemma, jonka kanssa me molemmat olemme kamppaillut viimeisten kuukausien aikana.

Päätimme nyt, yhdessä, että emme kirjoita omissa blogeissamme erosta enää mitään. Se on nyt aihe, joka on ruodittu varmasti sen verran kun siihen on ollut tarvetta. Nyt aiheeksi saa kelvata tämä hetki ja tuleva.

Ja jos saamme esittää, toivomme, että nyt myös teidän lukijoiden tasolla asia jätetään taakse. Erityisesti vihapuhe ja se vastakkainasettelu, joka aika yllättäenkin joihinkin postauksiin on tullut. Emme usko, että kukaan sitäpaitsi jaksaisi loputtomasti pyöriä blogissa, josta huokuisi huono henki.

Meidän blogit eivät ole toistensa vastakohtia. Ne eivät kilpaile, saati ole koko ajan – ainakan meidän silmissämme – jotenkin vertailtavissa keskenään. Ne ovat omat erilliset yksikkönsä ilman erityisiä kytköksiä toisiinsa. Samoin kuin mekin.

Jatketaan kesää ja blogeja hyvässä hengessä!

-K&E-