Saako bloggaaja vaihtaa mielipidettä tai mekkomerkkiä?
Mä juttelin muutama viikko mun ystävän kanssa ympäristövalinnoista. En muista, miten juttu kääntyi erääseen vaikuttajaan ja tämän tekemään uuteen ostokseen, mutta pian ystäväni tokaisi: ”Se puhuu niin paljon kaikkien ekojuttujen puolesta ja nyt osti sitten tuon. Menee jotenkin aivan maku, kun ei pysy linjassaan”.
Minun piti ihan kysyä, ajatteleeko ystäväni, että koska vaikuttaja on ekohenkinen (ja brändäytynyt sellaiseksi), hän ei koskaan tee mitään ei-ekoa. Tai luoko ”huono ostos” varjon myös kaiken sen päälle, minkä vaikuttaja tekee ekologisessa mielessä oikeaoppisesti (ystäväni silmissä)? Ystävä yllättyi kysymyksestäni, eikä osannut oikein vastata, miksi haluaisi bloggaajalta tietyntyyppistä aukottomuutta toimissaan.
Ystävän tunteenpurkaus ei ollut tietysti yllättävä. Olenhan itsekin saanut aina välillä perustella omia valintojani– niin ostoksia kuin ihan vaikka elämään liittyviäkin. On saatettu kysyä, miksi ydinperheen arvoja kannattanut henkilö haluaakin erota. Miksi olen halunnut värjätä hiukset, johon olen aikaisemmin kertonut olevani tyytyväinen luonnontilassa? Tai miksi tietty lastenvaatemerkki on vaihtunut vuosien saatossa toiseen, vaikka olenkin vuosia sitten kertonut, että tuolta merkiltä löytyy parhaat kengät, pipo tai ulkohousut?
Kysymykset ovat mielestäni relevantteja tietysti siinä mielessä, että seuraajia toki hämmentää, jos vaikuttaja ei toteutakaan sitä mielikuvaa, joka hänellä on tästä päässään. Jos on mieltänyt henkilön vaikkapa kärjistetysti Jypin kannattajaksi ja sitten yksi päivä heiluukin Ässien paita päällä, voi se tietysti herättää muutaman kysymyksen.
Minua kuitenkin yllättää joka kerta se, että samalla kun ihmiset haluavat vaikkapa meiltä bloggaajilta tavallisen elämän pohdintaa ja tavallisen elämän tilanteita, ei muisteta sitä, että me toisiaan olemme siinäkin mielessä tavallisia, että emme tee valintojammekaan robotin tavoin. Ainakaan itse en tunne yhtään sellaista ihmistä (ja samalla siis bloggaajaa), joka olisi koko ajan teoissaan, sanoissaan ja valinnoissaan yhdensuuntainen ja tekisi jatkuvasti vain tietynlaisia valintoja.
Mua itseäni alkoi mietityttää tuo ystäväni lausuma kommentti uudelleen, kun sain viime viikolla kahdelta kirjoittajalta tällaiset kommentit postaukseni, joka käsitteli Specsaversin kanssa yhteistyössä tehtyä silmälasipostausta:
”En ihan ymmärrä tätä hypeä, kun olet aiemmin julistanut käyttäväsi hinnalla millä hyvänsä piilareita, että nyt hankit _kahdet_ lasit ilman vahvuuksia. - - - Lisäksi ihmetyttää että lasit ovat Specsaverilta, kun Tampereella on oma luotto-optikkonasi ylistämäsi kotimainen Heiniö? - - - Nämä jatkuvat yhteistyöpostaukset, joissa pyörrät mielipiteesi, suosituksesi ja hylkäät "lempparisi" alkavat vaikuttaa tosi teennäisiltä.”
”Tuntuu, että mielipiteesi muuttuu vähän sen mukaan kenen kanssa teet yhteistyötä.”
Puuttumatta lainkaan nyt kaupallisten yhteistöideni valintaprosesseihin – koska olen kirjoittanut siitä kyllästymiseen asti männävuosina, eikä mikään ole kohdallani muuttunut – minua mietityttää, olenko ihan tosiaan lukijoideni silmissä pyörtänyt mielipiteeni tai hylkännyt lempparini blogini aikana useammankin kerran.
On ihan totta, että mielipiteeni asioiden suhteen on vuosien aikana toki osin muuttunut ja kehittynyt. Olen kertonut, miten ajattelen esimerkiksi feminismistä eri tavalla kuin vuosia sitten. Tai miksi minua kadutti jälkikäteen aluksi niin ihanalle vaikuttaneet microblading-kulmat. Siinä mielessä olen vaihtanut mielipidettä, koska kaikilta osin ne eivät ole samanlaisia kuin 10 tai vaikka vuosi sitten. Joskus loistavalle tuntunut idea onkin jälkikäteen katsottuna ihan huono. Tai sitten valinta on ollut historiassa oikea, mutta ei nyt enää tekisi niin.
En kuitenkaan koe, että jos olen vaikkapa joskus kehunut Makian mekkoa ja sen jälkeen myöhemmin Marimekkoa, että olisin varsinaisesti kääntänyt takkini. Musta itsestäni tuntuu ainakin tosi luonnolliselle se, että maailmassa on monia ihania –omanlaisiakin – tuotteita, ajatuksia, elämäntapoja ja palveluita, joiden vaihtelu ja vuorottelu ei silti kerro siitä, että olisin hylännyt vanhat. En esimerkiksi ajattele, että yhdeltä optikolta rillit ostaneena en voisi ostaa toiselta. Kyllä mä tilaan ruokaa Primastakin, mutta ostan silti safkaa myös Lidlistä, Kauppahallista, Stockalla ja ties mistä, mikä kauppa nyt eteen sattuukaan.
Olen pohdiskellut tällaisten kommenttien keskellä, onko toimintani kuitenkin jotenkin kummallista. Olen miettinyt, tekevätkö muut ihmiset valintoja jotenkin rajatummin ja merkkiuskollisemmin kuin minä. Vaikka omasta näkökulmastani musta tuntuu, että olen todella ennalta-arvattava tyylissäni ja mieltymyksissäni (ja siksi perhe ja ystävät esimerkiksi osaavat ostaa aina nappilahjoja), en ehkä olekaan sitä ulospäin. Ja se on tietysti varmasti mun heikkoutta kirjoittajana ja oman henkilöbrändini rakentajana, jos lukijoista tuntuu, että joku tuote on esimerkiksi epäaito tai päälleliimattu.
Ehkä kyse onkin ennen kaikkea siitä, että mua inhottaa ”brändätä” itseni, vaikka kuinka teenkin tätä hommaa. Koen, että tuntuu hölmölle tehdä itselleen jotkin ulkoiset puitteet, pääpainot ja brändi, kun todellisuudessa voi vaan elää tätä elämää, jossa päivät, viikot ja fiilikset eivät ole aina missään synkassa keskenään. Joskus kiinnostaa joku juttu enemmän kuin toinen.
Mitä mietteitä tämä aihe teissä herätti? Tuntuuko sille, että bloggaajia on helpompi lukea, jos esimerkiksi kaikki yhteistyöfirmat ja kirjoitukset noudattavat samaa linjaa? Vai onko kiva tutustua uusiin merkkeihin (yhteistyö tai ei) ja saada sisältöä, jonka ei ajattelisi ensikatsomalla edes sopivan blogiin? Entä kuinka merkkiuskollisia te olette omassa elämässänne esimerkiksi ruokakaupan tai hiusvärin suhteen?
-Karoliina-
Kuva: Noora Näppilä
Kommentit
Mä en odota merkkiuskollisuutta. Mutta mua harmittaa sinun kohdalla se, kuinka jossain vaiheessa puhuit kotimaisen vaatetuotannon puolesta ja se on nyt unohtunut jonnekin kokonaan. Itse nimittäin innostuin aiheesta tosi paljon ja olen muuttanut ( mm. sinun innoittamana, on muitakin) omaa ostokäyttäytymistä tosi paljon. Olisi ollut vaan tosi mielenkiintoista saada jatkoa siihen aiheeseen! Ja nyt tuossakin kuvassa taitaa olla hm toppi päällä. Voihan se tietysti olla vanha, mutta kuitenkin... Farkuista en tiedä, onko ne kotimaiset? En käytä farkkuja, niin en ole niihin tutustunut.
Sua ohjailee yhteistyöt niin paljon. Toki, onhan se sun työtä, ymmärrän sen. Mutta esimerkiksi tuon optikkoliikkeen vaihtamisen kohdalla... no, vaihdoit kotimaiselta yksityisyrittäjältä kansainväliseen halpisketjuun. Silloin et toiminut vaikuttajana niin, miten olisin voinut kuvitella sinun toimivan.
Muuten mielipiteen vaihtaminen esim. oman ulkonäön, tyylin ym suhteen on mun mielestä ihan normaalia. Toisilla se vaihtuu tiheämmin kuin toisilla. Sä vaikutat olevan tyyppi, joka innostuu helposti ja kyllästyy nopeasti. Eikä siinä ole mitään pahaa.
Mä tein koko tästä vuodesta osaltani kotimaisen tekstiilituotannon vuoden ja se on myös pitänyt täysin, jopa itse asiassa paremmin kuin siinä tammikuussa kirjoittamassani jutussa lupasin. Mä lupasin, että teen 80% kotimaisia tekstiiliostoksia/yhteistöitä. Kerroin myös, että farkut ja alusvaatteet on ulkona diilistä, koska en löydä sopivia kotimaisia. Samoin ulkona diilistä on myös esim nahkatakki, jota en ole kotimaisena nähnyt.
Olen tähän mennessä ostanut neuleen, topin, maton ja 2 sohvatyynyn päällistä ja tehnyt yhdestä ei-kotimaisesta mekosta postauksen. Se on alle 20% ei-kotimaista.
Toki mun blogissa näkyy myös ei-kotimaisia, mutta ne on hankittu aikaisemmin. Musta se jos mikä olisi epäekologista, jos en niitä vanhoja käyttäisi. Toisaalta olis myös tekopyhää käyttää niitä, mutta ei kuvata blogiin.
Kotimaisuus koski tekstiileitä, vaikka toki kotimaisuus on lähellä sydäntä muutenkin. Silmälasit ei kuulu siis vuoden diiliin.
Ihana, että olet innostunut kotimaisista tekstiileistä <3 Kurja, jos se ei välity ulospäin, että diiliä edelleen täällä noudatetaan.
Ok, kiva jos vuosi on onnistunut tavoitteiden mukaan. Jostain syystä se ei ole minulle asti välittynyt blogin kautta. Joutsenen yhteistyötä en osaa laskea mukaan, koska olen siinä käsityksessä, että olet siellä töissä?
Teen heille töitä, mutta olen myös postannut heidän tuotteissaan. Sopivat hyvin monella tavalla tähän vuoteen, koska ovat kotimainen tekstiiliyritys, jonka takana voin seistä.
Totta ihmeessä voit toimia ihan niin kuin kuka tahansa normi-ihminen toimisi! Muistaakseni sanoit pyrkiväsi omissa vaatevalinnoissasi n. 80% kotimaisuuteen. Silti edellinen kommentoija sanoo että kotimaiset vaatevalintasi eivät ole näkyneet. Minusta ovat jos on lukenut postauksiasi ja katsonut kuvien vaatetiedot. Se että on myös halpisketjujen vaatteita käytössä ei liene kovinkaan harvinainen synti :) On vain niin helppo nähdä vika toisessa mutta sulkea silmät omalla kohdalla! Muuten, ruokakauppavertauksesi oli todella osuva.
Kiitos, kun olit lukenut mun kotimaisuusdiilin "ehdot" noin tarkkaan! Kiva, jos tuo 80% on kuitenkin osin näkynyt ulospäin. Se on ollut tietysti tarkoituskin :)
Mua ei haittaa jos mielipide tukasta tai vaikka hameista muuttuu, mutta toi ympäristöjuttua mua kyllä ottaa päähän. Ärsyttää ihan suunnattomasti jos ensin joku bloggaaja sanoo että nyt on herännyt ilmastonmuutokseen ja aikoo matkata vähemmän, ja sitten 4 viikon sisään tulee postauksia kolmesta eri reissusta ympäri maailmaa. Jos ei halua olla ekologinen niin sitten ei tarvitse olla, mutta ton asteinen tekopyhyys kyllä ottaa päähän. Varsinkin jos seuraajille tulee semmonen olo että "olen tässän nyt ekologinen kun jätän take away kahvin ostamatta joten sitten voin lennellä miten huvittaa." Kuten sanoin, se nyt ei ole hirveän iso asia jos mielipide vaihtuu vaikkapa otsiksesta tai siitä tykkääkö hameista vai ei, mutta lukijana en pidä siitä että ihan tosi tärkeistä asioista ensin kirjoitetaan ja sitten heti unohdetaan se sanoma.
Ymmärrän hyvin sun pointin! Toki myös se, mikä on esimerkiksi "ympäristöteko" on suhteellista. Jollekin se on yksi kasvispäivä viikossa, jollekin täysveganismi.
Tiivistettynä: postauksiasi tosiaan ohjaa yhteistyö raskaalla kädellä. Tänään tätä, huomenna tuota. Tämän takia syntyy epävakaa mielikuva. Tosin onhan postausaiheita löydyttävä päivittäin. Sitä vaan olen tässä miettinyt, että miten esim. Joutsenen ja Kivatin kanssa aloitettu yhteistyö näkyy lukijoille, muuta kuin täkkisi muodossa?
No esimerkiksi niin, että Kivatista tulee marraskuun yhteistyö ja Joutsen näkyy varmasti viikottain instassa. Mitä haluaisit lukea ko. brändeistä? Otan mielellään toiveet vastaan!
Onhan näitä postausten aiheita jo pitkään tuntunut ohjailevan yhteistyöt.
Onhan se vähän kummallista, että mielipide esim. parhaista lastenvaatteista muuttuu sen mukaan, keneltä ne saat yhteistyön kautta ilmaiseksi.
Vertaus ruokakauppaan on hieman ontuva. Kaupasta kuitenki ostetaan ruokaa, eikä aina saman valmistajan. Ja jos ostaiskin, ni niitä saa monesta eri kaupasta.
Tämä blogi on nykyään täynnä yhteistyöpostauksia eikä täällä ole kunnon mielipiteitä enää juuri ollenkaan.
Sitten tasaisin väliajoin tulee näitä "puolustuspostauksia".
Milloin syynä teksiin on eräänlainen testi, joka aliarvoi lukijat täysin tai sitten lukijoita syyllistetään mielipiteistään.
"Onneksi teidän mielipiteenne ei muutu ikinä"-tyylillä.
Niin ja tuo viesteihin vastaamattomuus antaa sen kuvan, ettei lukijoiden ajatukset kiinnosta. Ainahan voi vedota kiireisiin, niin mitäpä sitä kommentoimaan.
Samaan aikaan kuitenkin muistetaan mainostaa olevansa ammattivaikuttaja....
Tää on niin hyvin sanottu! Itseäkin ihmetyttää se, miten tuo ”ammattivaikuttaja” -kortti otetaan esiin silloin kun siitä on itselle jotain hyötyä. Sitten kun pitäisi kommentoida lukijoille tai sietää eriäviä mielipiteitä, niin ei olekaan aikaa ja kritiikki / asialliset kysymykset on vihapuhetta, jota vastaan on ihan kampanja.
Itselläkin on töissä aika paljon erinäisiä työtehtäviä joille ei olisi aikaa mutta jotka on vain hoidettava. En voi ilmoittaa työnantajalle että sorkke, ihannetilanteessa ehtisin tuon tehtävän tehdä mutta nyt en vaan ehdi ja elä sen kanssa.
Kiitti teille palautteesta. Kuten pari viikkoa sitten kerroin, olen alkanut taas kiinnittää kommentointiin huomiota.
Tarkennatko vielä esimerkillä kohtaa: "Onhan se vähän kummallista, että mielipide esim. parhaista lastenvaatteista muuttuu sen mukaan, keneltä ne saat."?
Mun mielestä bloggaaja saa innostua uusista jutuista, vaatteista, mistä ikinä siinä, missä muutkin ihmiset. Jos pääasiassa hankkii esim ne silmälasinsa yksityiseltä pienyrittäjältä ja kerran kokeilee jotain muuta, ei se mielestäni tarkoita takinkääntämistä. Tottakai yhteistyöpostaukset ohjaa, se on ihan luonnollista. Näkyisihän sekin läpi, jos kirjoittamastaan aiheesta ei olisi innostunut ja sehän vasta myrskyn aiheuttaisikin. En tajua missä vaiheessa tekemisestä ja olemisesta pitäisi niinsanotusti kadota ne harmaan sävyt, koska mikään on harvemmin mustavalkoista; vaikka olisikin ammattibloggaaja.
Kiitti sun kommentista <3
Mun mielestä bloggaaja saa innostua uusista jutuista, vaatteista, mistä ikinä siinä, missä muutkin ihmiset. Jos pääasiassa hankkii esim ne silmälasinsa yksityiseltä pienyrittäjältä ja kerran kokeilee jotain muuta, ei se mielestäni tarkoita takinkääntämistä. Tottakai yhteistyöpostaukset ohjaa, se on ihan luonnollista. Näkyisihän sekin läpi, jos kirjoittamastaan aiheesta ei olisi innostunut ja sehän vasta myrskyn aiheuttaisikin. En tajua missä vaiheessa tekemisestä ja olemisesta pitäisi niinsanotusti kadota ne harmaan sävyt, koska mikään on harvemmin mustavalkoista; vaikka olisikin ammattibloggaaja.
Ei ole järkevää vaatia ehdottomuutta jokaisessa tilanteessa. Jos joku haluaa parantaa kulutustottumuksiaan ja ryhtyä vegaaniksi, saattaa muutamasta 'lipsahduksesta' lahtaaminen olla tosi epämotivoivaa. Tietysti tällä henkilöllä on pyrkimys olla vegaani, mutta jos sadasta ekoteosta yks on ei-eko, ei se mielestäni vähennä niiden sadan ekoteon merkittävyyttä ja niihin käytettyä aikaa ja niistä kiinnipitämisen osoittamaa pitkäjänteisyyttä. Ymmärrän kyllä senkin, että ei ”ekologisuutta osteta pankkiin”, että miten hölmöä olisi sadan vegaanipäivän jälkeen ostaa lentokonetankillinen petrolia ja ommella pekonista itselleen lihamekko. Tuntuu kuitenkin, että harvemmin mielipideasioissa mennään näin ääripäästä ääripäähän.
Itse ajattelen, että jokainen hyvä teko vie eteenpäin, vaikka ei niin toimisikaan 100%. Jos vaikka yrittää olla ystävällinen ja välillä käyttäytyykin ihan tyhmästi ystäviä kohtaan, on se tietysti inhottavaa, mutta ei poista hyviä hetkiä. Että harva ihminen menee missään asiassa koko ajan suoraviivaista etenemistä, vaan välillä tulee takapakkia. Ja välillä saa olla itselleen myös armollinen mokissa.
Yhteitsyöpostaukset on päälleliimattuja, lukija kyllä aistii että tässä ollaan mainosmielessä liikenteessä. Sinänsä ei ihmetytä että se todellinen bloggaaja jostain toisesta postuksesta välityy täysin erilaisena. Kamalimpia on ehkä sellaiset räikeät vastakohdat kuin että kertoo rajoittavansa reippaasti lapsen kännykän käyttöä, mutta sitten lähtee mukaan mainokseen missä lapsen pitää pelata ruokapöydässä kännyllkällä. yms. Oletko muuten käyttänyt niitä imago-silmälaseja (ei vahvuuksilla) saatuasi mainosvideot ja postaukset ulos? Ei ainakaan instastoorissa näkynyt enää kertaakaan :D :D :D (ja nyt ne varman tulee näkymään)
Mä en näe mitään vastakohtaa siinä, että lapsella on kännykkäaika päivässä, mutta sen ajan voi käyttää esim pelaamalla. Uskoisin, että tämä on aika todella monella suomalaisessa kodissa käytäntönä.
Mielestäni sun kommentti "Oletko muuten käyttänyt niitä imago-silmälaseja (ei vahvuuksilla) saatuasi mainosvideot ja postaukset ulos? Ei ainakaan instastoorissa näkynyt enää kertaakaan :D :D :D (ja nyt ne varman tulee näkymään)" on vihapuhetta, jollaisen kommentin kirjoittavaa ihmistä en voi arvostaa. Tavoitteesi on ilkeillä.
Toivon, että voit tulla juttelemaan omalla nimellä ja naamallasi sinne Instaan, kerran siellä seuraat. Täytynee kuitenkin todeta, että jos jotain asiaa ei Insta Storiesessa näy, se ei tarkoita sitä, ettei sitä olisi olemassa. Ja jos näkyy, se ei ole kommenttisi ansioita.
Toivon, että lopetat vihapuheen viljelyn täällä ja kaikissa muissakin some kanavissa. Mielestäsi tuollainen toiminta on häpeällistä.
Tää vihapuhe-homma on oikeasti mennyt liian pitkälle. Kaikki kritiikki ja bloggaajan kanssa eri mieltä oleminen EI OLE vihapuhetta. Tuolla alempana joku jo termin määritelmän kertoikin ja tämä ei nyt ollut määritelmää lähelläkään.
No ylläoleva ilkeily oli kyllä ihan puhdasta ilkeilyä. Siinä nimittäin ilkeys kohdistui henkilöön. Siinä on vihapuheen ja kritiikin ero: vihapuheessa ilkeillään ihmiselle mutra kritiikissä esitetään näkökulmia asiaan tai tavaraan. Mutta tätähän ei typerät tajua.
Ei olekaan. Saa olla eri mieltä aitoudesta, kamppikista jne. Mutta se, että kommentoidaan pilkallisesti ilman, että tavoitteena on todellisuudessa tuoda esille jotain uutta näkökulmaa, mielipidettä, muutosehdotusta, on se suoraan ilkeilyä, jonka ainoa tarkoitus on lietsoa vihaa.
Musta määritelmä on tässä yhtä häilyvä kuin vaikka body positivessa, me to - kampanjassa jne. Kukaan toinen ei voi määritellä, miten joku toinen jonkin asian kokee. Jollekin "hyvä perse - huuto" on kohteliaisuus, joillekin toiselle traumoja aiheuttava pilkka. Samoin kukaan toinen ei voi tulla kertomaan, oletko kokenut vihapuhetta/kiusaamista/häirintää.
On aika käytetty ilmaus sanoa, että "bloggaajien kanssa ei saa olla eri mieltä". Olen melko varma, että kaikki aikuiset ihmiset ymmärtävät eri mieltä olemisen ja ilkeyden rajan.
Uskaltaisin väittää, että hyvin hyvin harvoin ilkeilyn tarkoituksena on lietsoa vihaa. Yleensä ilkeily ja v*ttuilu on vain ilkeilyä ja v*ttuilua, jonka tarkoituksena on aiheuttaa kohteelle pahaa mieltä. Vihapuhe on sitten jotain ihan muuta.
Anteeksi nyt yksinkertaisuuteni, mutta miten ilkeilyn ja vittuiluna tavoite on lietsoa VAIN ilkeilyä ja vittuilua? Että onko se jotenkin "vain" ? Musta ilkeily ja vittuilu somessa ja live-maailmassa kumpuaa pahasta olosta ja vihasta. Ja se synnyttää pahaa oloa ja vihaa.
Viha on aivan liian voimakas sana tässä yhteydessä. Itselläni ainakin bloggaajien kritisointi tai heidän sanomisten / tekemisten kyseenalaistaminen johtuu yleensä ihan puhtaasta mielenkiinnosta (mielestäni on aina mielenkiintoisempaa olla eri mieltä kuin komppailla ilman kritiikkiä) tai ärsytyksestä siitä että bloggaaja sanoo toista ja tekee toista - kunnes taas uuden yhteistyön myötä takki kääntyy. Ärsytys on aivan eri asia kuin viha. En ole koko elämäni aikana vihannut ketään tai mitään. Viha on jalo tunne ja itse asiassa aika lähellä rakkautta <3 Mielestäni on aivan turhaa itsensäkorostamista ajatella että lukija jotenkin vihaisi bloggaajaa. Tuskinpa nyt sentään niin suurta tunnetta herättää ;)
Tismalleen samalla kaavalla voisi sanoa:
- Älä inise, että sua kiusataan koulussa. Kuka muka suhun kiinnittäisi niin paljon huomiota, että viitsisi kiusata.
- Ei kai kukaan sua nyt seksuaalisesti häiritsisi, älä kuvittele itsestäsi ja kropastasi liikoja.
Mä en tunne sua ja sun tunteita. Mutta musta ilkeä kommentointi tässä yhteiskunnassa kertoo pahasta olosta ja se lietsoo pahaan ja siihen, ettei toisia tarvitse ottaa huomioon.
Mutta siihen ei liity sana VIHA.
Eipä niin. Ja en ihan allekirjoita sitäkään että ihmisellä joka osaa lukea tekstejä myös kriittisesti eikä purematta niele kaikkea kirjoitettua, olisi aina jotenkin paha olo. Itse koen että mulla on hyvä olo ja välitän kyllä kovasti esimerkiksi lähimmäisistäni. Mutta silti osaan myös kyseenalaistaa asioita ja näen punaista, kun bloggaajat aliarvioivat lukijoitaan. Uutuutena tämä vihapuhe-kortti joka aiemmin oli kateus-kortti.
Mä ajattelen, että se, mistä te puhutte on eri asia, mistä mä puhun. Musta kehittävä muutokseen pyrkivä kärkäskin kritiikki on eri kun ilkeily.
Mä en ole eläessäni ottanut esiin "kateuskorttia". Voitte googlettaa kaikki mun elämäni aikana kirjoittamat kommentit. En koskaan ole sanonut niin, siitä olen varma.
Moikka! :)
Musta on aika outoa ja nimenomaan luonnotonta odottaa aina samojen merkkien/tuotteiden käyttöä. Ensinnäkin tuotevalikoimat vaihtuu/uusiutuu monesti ja esim. alennusmyynneistä tai kirpparilta täytyy etsiä tuotteita sen hetkisen valikoiman puitteissa, jolloin ei ole edes mahdollista ostaa aina samoja. Toisekseen ihminen voi olla kokeilunhaluinen, vaihtelu piristää ja on musta ihan normaalia olla utelias josko löytyisi joku itselle vielä paremmin sopiva tuote ja tehdä vertailua. Lisäksi omat tarpeet ja esim. budjetti saattaa vaihdella, joskus tarvitsee vaikkapa toisenlaisia vaatteita tai ihonhoitotuotteita kuin yleensä (esim. vuodenajat ja tavanomaisesta poikkeavat tilaisuudet vaikuttaa). Omalla tyylilläkin on täysin sallittua leikitellä ja saa tykätä monenlaisista eri tyyleistä ja muutenkin monenlaisesta tekemisestä. Minusta elämään heittäytyvä ihminen haluaa tavallaan uusiutua ja löytää uusia erilaisia puolia itsestään ja tosiaan fiilikset vaihtelee niin pukeutumisen kuin vaikkapa musiikin kuuntelun suhteen. Jos ihminen aina käyttäisi samoja tuotteita niin eiköhän olisi sellaisen seuraaminen aika tylsääkin? Kokoajan rajoittuneemmaksi ne blogin aiheetkin kävisivät jos pitäisi ikuisesti käyttäytyä samalla tavalla. Elämän kuuluu ainakin minusta olla kiehtova seikkailumatka, edes jossain määrin...ja tulee erilaisia vaiheita ihan suunnittelemattakin. Toki eri asia jos suuria linjauksia vedetään vähän väliä uusiksi eikä edes perusteltaisi sellaisia valintoja. Varmaan aika harva seuraajakaan toteuttaa täydellisesti 24/7/365 kaikkia ajatuksiaan. Ihminen voi olla vaikkapa terveellinen elämäntavoiltaan normaalisti ja jos joskus huvittaa syödä pikaruokaa vaikka lätkämatsissa tai juoda muutama lasillinen pikkujouluissa niin sen pitäisi kyllä olla täysin OK. Aika pakkomielteistä ja epätervettä jos kaiken tarvitsee olla kiveenhakattua. Jos joku asia yleensä elämässä on varmaa niin se on muutos... ja se on kaiken kasvun ehto :) En ymmärrä mitä iloa muiden vahtiminen ja rajoittaminen kellekään tuo. Ehkä turvaa jos on itse jämähtänyt kulkemaan samoja polkuja...? Tämä on vapaa maailma ja kaikki ollaan vaan ihmisiä, eikä pienistä kannata yleisestikään välittää. Jotenkin ihmeellistä miten jotkut saa kaikesta väännettyä jotain negatiivista. Ihanaa loppusyksyä ja Joulun odotusta kaikille! Erityisesti sinulle Karoliina, toivon että sinä ja muut bloggaajat ette antaisi lukijoiden kritiikin rajoittaa sisältöänne. Koko pointti jonkun seuraamisessa on juuri mielenkiinto hänen ajatuksiaan kohtaan, ne ei saa hävitä! Tsemppiä <3
Kiva lukea sun ajatuksia. Kiitos <3 Mä itse ainakin olen sellainen sähiköinen, että kaipaan vaihtelua ja uusia tuulia. Ihanaa joulunodotusta :)
Kyllä, bloggaaja saa vaihtaa mielipidettä. Kaikki mielipiteenvapauteen liittyvät oikeudet kuuluvat tietysti bloggaajille siinä missä muillekin.
Ylipäänsä on outoa vahtia tällaisia asioita tarkasti. Mutta lukija toki muodostaa mielipiteensä ja käsityksen uskottavuudesta aika lailla fiilispohjalta. Kun blogit ovat entisestään kaupallistuneet on minusta aika luonnolllista, että bloggaajien kuluttaminen on toisella tapaa syynissä kuin ehkä aiemmin.
Sen sijaan kiinnitin huomiota siihen, miten vastasit yhteen ikävään kommenttiin, luonnehdit sitä vihapuheeksi. Ikävät kommentit varmasti uuvuttavat, mutta minusta olisi tärkeää säästää termi vihapuhe tilanteisiin joissa sitä oikeasti käytetään. Näin EU:n lainsäädäntö määrittelee vihapuheen:
"Vihapuhetta ovat kaikki ilmaisumuodot, jotka levittävät, lietsovat, edistävät tai oikeuttavat etnistä vihaa, ulkomaalaisvastaisuutta, antisemitismiä tai muuta vihaa, joka pohjaa suvaitsemattomuuteen. Tämä koskee niin aggressiivista suvaitsematonta kansalaismielisyyttä kuin vähemmistöjen, siirtolaisten, ja siirtolaistaustaisten ihmisten syrjintää ja vihamielisyyttä heitä kohtaan."
Kaikki me saamme osaksemme joskys ikäviä kommentteja somessa. Silti, oikea etniseen viiteryhmään tai vähemmistöidentiteettiin liittyvä vihapuhe yleistyy. Se on poliittisesti motivoitunutta ja siksi olisi tärkeää säästää vihapuhe käsitteenä nimenomaan tähän käyttöön. Epärakentava, ilkeä ja huonoa makua osoittava tuo saamasi kommentti toki oli. Mutta se ei silti pyrkinyt lietsomaan vihaa päällesi eikä ollut esim rasistisesyi motivoitunutta.
Vihapuhe on kyllä kaikkea puhetta mikä lietsoo vihaa jotain ihmistä tai ihmisryhmää kohtaan. Sanokoon määritelmä mitä hyvänsä niin johan tuon sanoo normaali järkikin.
Mun mielestä termin vihapuhe "säästely" on sama asia kun se, että joku sanoisi, että säästellään seksuaalisen häirinnän termiä ainoastaan niille, jotka on joukkoraiskattu. Mun mielestä kaikki ainoastaan ilkeysmielessä sanotut/kirjoitetut asiat ON vihapuhetta.
Edelleen viitaten sanalla JOKU tarkoitan myös itseäni. En esim itse tajunnut ennen kun mulle muotoiltiin asia me too - kamppiksen aikana paremmin, että toden totta sellainen asia, jonka itse koen lieväksi häirinnäksi, voi olla toiselle traumaattista ja vakavaa seksuaalista häirintää. Siinä oli muuten oiva esimerkki siitä, kun mun kanssa oltiin kommenttiboxissa eri mieltä ja se myös muutti mun tapaa ajatella. Mutta vain ne kommentit, joissa oli perustelut asia hyvin ilman pilkkaamista mihinkään suuntaan.
Hei! Bloggaajat ovat tavallisia ihmisiä siinä missä kaikki me muutkin, joten on mielestäni päivänselvää, että saa vaihtaa mielipidettä ja kasvaa ihmisenä aivan vapaasti. Saa olla niin epälooginen tai looginen, kuin itse vain haluaa. Se, että kirjoittaa tänne ajatuksia jonkinlaisista asioista, ei velvoita vielä mihinkään. Harva voi sanoa, että toimii lähes missään asiassa 100% arvojensa tai tavoitteidensa mukaisesti. Ja se mikä on jonkun toisen "oikea" teko esim. ilmastonmuutoksen puolesta, ei välttämättä ole toisen. Elämä harvoin on minkään suhteen kovin mustavalkoista. Ylipäänsä on vain hienoa ja tärkeää, jos jaksaa nostaa tärkeäksi näkemiään teemoja esiin.
Minua harmittaa usein puolestasi se, että vaikka todella usein kirjoitat mielestäni hyvin ja ajatuksia herättävästi jostain aiheesta, niin postauksiasi kommentoidaan hyvin usein niin negatiivissävytteisesti ja törkeästikin. On erittäin ookoo esittää vastakkaista näkökulmaa, jos muotoilee kommenttinsa vain asiallisesti ja kohteliaasti. Kenenkään ei tarvisi sen sijaan vastaanottaa asiattomia kommentteja. Koetetaanko kaikki muistaa tämä, kiitos!
Olen samaa mieltä <3 Mustakin väittely ja eri mielipiteiden vaihto on elämän suola. Mutta ilkeilyyn sitä ei sovi sotkea :)
Olen seurannut blogiasi vuosia ja totta kai, ajan kuluessa meillä kaikilla muuttuu mielipiteet ja tavat jossain määrin. Tietysti yhteistyö kumppaniesi kanssa vaikuttaa suuresti siihen välillä, mitä kirjoitat. Mutta, mitä siitä? Minusta on ainakin mielenkiintoista lukea uusia postauksiasi, oli ne sitten perheestäsi tai yhteistyökumppaneistasi. Itsellänikin on tullut tavaksi ostaa aina kun mahdollista, suomalaisia tuotteita, mutta se ei onnistu joka kerta. Onneksi meillä kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa itse siihen, mistä ostamme ja mitä. Ihmisillä on makuja ja mielipiteitä niin paljon, kuin on vaihtoehtojakin. Vuosien kuluessa ja iän karttuessa itsellänikin on mielipiteet ja tavat muuttuneet, mutta uskon, että parempaan suuntaan. On mielenkiintoista lukea, jos olet kirjoittanut esim. lastenvaatteista ja niiden käytöstä. Olen saanut todella hyviä vinkkejä,kun olen ostanut lapsenlapsille vaatteita. Pyrin ostamaan itsekkin kestäviä ja laadukkaita vaatteita heille. Tietysti jokaisen oma taloudellinen tilannekkin vaikuttaa siihen, mitä ostaa ja mistä. Totta kai, iän karttuessa, uskon, että meillä kaikilla muuttuu ajatusmaailma ja tavat jollain tavalla. Jatka kirjoittamista edelleen omalla tyylilläsi ja kerro jatkossakin mielipiteesi rohkeasti. Jos joku suuttuu niistä, voi jättää lukematta.Minustakin on kiva vaihtaa mielpiteitä ihmisten kanssa, varsinkin, kun me jokainen olemme erilaisia yksilöitä. Välillä tulee oikein kunnon inttämistäkin ystävien kanssa, mutta se on ihan hauskaa. Kiusaamaan ei saa alkaa ketään, se on raukkamaisinta, mitä tiedän. Koitetaan olla kohteliaita toinen toiselle ja muistetaan, että kohtele toista, kuin haluat itseäsikin kohtelevan. Oikein mukavaa loppuvuotta sinne Tampereen suuntaan!!
Mä oon taas aina miettinyt kuka ottaa nämä blogi jutut näin tosissaan, että vetää herneet nenään jos joku kirjoittaja jotain sattuu nettiin rustaamaan...
Moi!
Mun mielestä ajan henki on nykypäivänä sitä, että mukana on yhteistyökumppaneita ja mainoksia. Nythän eletään 2010-lukua.
Itse tykkään, kun tässä blogissa puhutaan syvällisistä ja pinnallisista asioista. Tykkään, kun esitellään lastenvaatteita ja eri brändejä - ei tartte itse kuluttaa aikaa, vaan saa ideaa ja kokemusta täältä.
Tykkään muutenkin tästä blogista. Tykkään siitä, että Karoliina olet jakanut elämän tarinasi täälä. Mua se on auttanut ja silloin sillä on ollut suuri merkitys
Nyt alkoi kiinnostamaan ne silmälasit! Paljonko sulla todellisuudessa on käyttöä kaikille niille tuotteille joita mainostat?
Tuo "Tuntuu, että mielipiteesi muuttuu vähän sen mukaan kenen kanssa teet yhteistyötä.” oli pätkä omasta kommentistani.
Eikä siinä siis ole mitään ihmeellistä tai outoa, että mielipide muuttuu. Joskus vaan tuntuu siltä, että hehkutat jotain tuotetta, vaatetta tmv. useissa postauksissa, jonka jälkeen tulee joku vastaava homma eri merkiltä. Toki homma ei ole noin mustavalkoinen ja näin lyhyesti kirjoitettuna vaikea selittää kunnolla mitä tarkoitan.
Itse en ota bloggaamista niin tosissani, että asia minua jollakin tavalla loukkaisi tai vetäisin herneet nenään.
Mutta näinhän asia on monenkin asian suhteen.
Suosikkimekko vaihtuu, miesmaku muuttuu, paras kasvovoide iholle vaihtele e...
Itsekin hehkutan addun kamoja ja jo seuraavassa hetkessä Lidlin halpikset on ykkösiä. Eikä ne oikeastaan edes kilpaile mistään ykköspaikasta. Molemmat vaan ansaitsee hehkutuksen.
Kommentoi