Se uusi polkkatukka

Olin ennen ihan hirveän arka tekemään hiuksilleni mitään. Ensimmäiset 29 vuotta veteline mustan ja tummanruskean turvallisessa lähimaastossa ja radikaaleinta mitä tein, oli pitkien ja superpitkien hiusten vaihtelu. 

Jotain tapahtui kuitenkin muutama vuosi sitten, kun aloin käydä QHairissa Maria-ystävälläni. Hän rohkaisi minua kokeilemaan jotain uutta. Oli otsatukkaa, lyhyempää tukkaa, raitoja ja lopulta muutaman vaiheen kautta blondi. Opin, ettei hiukset ole niin vakava asia. Ne kasvavat ja niitä voi muunnella.

Kun muutin, tuli eteen tämä hirvittävän vakava asia: Kuinka löytäisin itselleni hyvän kampaajan ja ripsihuoltajan Tampereelta. Onneksi ripsihuoltajasta vinkkasi A:n äiti. kampaaja löytyi, kun seurasin siskoni jalanjälkiä. Hän on jo vuosia käynyt The Loftin Sofialla, ja koska Hipun hiukset on aina ollut minusta ihanasti laitetut, uskaltauduin Sofian huomaan. Ja kuinkas kävikään? Siinä sitten kesken höpöttelyn suustani pääsi: ”Mitäs jos leikattaisiin mulle sellainen lob?”. Ja sitten leikattiin. 

Uusi tukka tuntuu ihan hassulle. Loppuu kesken, ei roiku selässä ja tuntuukin sata kertaa paksummalle. Mitähän seuraavaksi keksisi? Jotenkin himottaisi hirveästi ne hattarahiusvärit.

-Karoliina-