Seize the day

Arki on palannut. Ihanaa. Vaan huomasinpa, että olen muuttunut taas kerran suorituskeskeisemmäksi, koska se kai perusluonteeni on. Huomasin, että kesken yhden työn tai tehtävän mietin jo seitsemää seuraavaa. Huomasin, etten kerennyt nauttia jo tekeillä olevista asioista, kun suuntasin jo mielessäni kohti tulevia hommia.

Päätin pistää tälle hommalle stopin. Tai ainakin sellaisen keskeytyksen, mitä kahden työn ja yhden perheen äiti voi pistää. Aloin tietoisesti keskittyä juuri meneillään olevaan tehtävään tai hetkeen. Vain siihen, enkä mihinkään edessä olevaan, vaikka siellä olisikin iso kasa to do -listan tehtäviä vielä tulossa.

Harjoitustahan tämä toki vaatii, koska olen ”työt ensin ja sitten huvit -tyyppinen” nainen. Jotenkin olen iskostanut mieleeni sen, että lötköillä saa vasta, kun pakolliset hommat on tehty. Mutta miksipä en voisi nauttia samalla, kun suoritus on vielä kesken. Olen toteuttanut tätä parina päivänä (tosin en joka hetki. Koska: perusluonteeni), ja huomannut, kuinka hyvä fiilis hommasta tulee. Koska oikeasti nautin pyykkihuollosta, miksi en fiilistele pyykkituvassa useammin? Tai jos kerran rakastan F:n seuraa, miksi en pysähdy vieläkin useammin katselemaan ja kuuntelemaan häntä.

Eihän tämä kiirekiirekiire ja hommat tästä mihinkään katoa. Mutta jospa oppisin edes vähän sisäisesti relaamaan, voisi arki olla vieläkin kivempaa.

Miten sinä nautit arjesta? Ja tuntuuko muista, että aika juoksee koko ajan vauhdilla? 

-Karoliina-

Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.