Siskon Harry Potter -polttarit, osa 1.

// *merkittyjen yritysten kanssa sovittu bloginäkyvyydestä palvelua vastaan // 

 

Kuten eilen kirjoitin (ja viikonloppuna Insta Storiesista huomasitte), vietettiin lauantaina siskoni Harry Potter -teemaisia polttareita. Kuten joskus olen kertonut, menemme kaikki meidän perheen tyttäret naimisiin yhden vuoden (- yhden päivän) sisällä. Siksipä nämä olivat se trilogian loppuhuipennus, polttarit 3/3.

Hipun polttareiden teema oli aika helppo keksiä, koska fantasia on ollut aina se Hipun oma juttu. Toki esimerkiksi Taru Sormusten herrasta olisi käynyt, mutta päädymme aika helpolla pähkäilyllä silti HP-polttareihin.

Teema sinänsä oli vähän haastava minulle, koska en pidä fantasiasta sitten yhtään. Toisin sanoen opettelu Hirnyrkkien, lajitteluhattujen, Hagridin, eri tupien ja huispauksen maailmaan oli melkoinen. Onneksi Auroora-siskoni oli perillä aiheessa, samoin monet polttarivieraat, joten pystyin esittämään tyhmät kysymykseni kerta toisensa jälkeen.

Hipun päivä alkoi lauantaina klo 9.30, kun ”Hagrid” kolkutteli Hipun ja tämän tulevan miehen ovelle. Mukana Hagridillä oli mikäpä muukaan, kuin kutsu opiskelemaan Tylypahkaan. Kirje oli muokattu oikeasta Tylypahkan kutsukirjeestä niin, että se toimi samalla polttarikassin pakkaamisohjeena. Mukana Hagridillä oli Harry Potter -asu, joka Hipun piti pukea.

Hagrid oli aivan elementissään ja näimme polttariporukalla mm. Hipun miehen kuvaaman videon, jossa Hagrid kertoo, että ”juna ei odota”. Lisämomenttina aamun teki se, että Hipu oli juuri menossa pyyhe päällä suihkuun, kun Hagrid saapui paikalle.

Hipulla oli aikaa pakata ja valmistautua 45 minuuttia, jonka jälkeen Hagrid vei Hipun raiteelle 9 ¾ (eli neitosen lähibussipysäkille). Siitä alkoi matka, jonka aikana Hipu kulki Kelmien kartan mukaan päivän löytäen ystäviään eri tuvista, tuhoten Hirnyrkkejä ja opiskellen moni Tylypahkan oppiaineita.

Ensimmäinen pysäkkiä Harry Potterilla oli aamuinen Ale Pupi, jonka vessaan johdatti vinkki murjottavasta myrtistä. Tällä kerta kertaa vessasta löytyi kuitenkin me kaasot, Luihusten jengi, eli minä ja siskoni Auroora.  Karttaa kulkien löytyi kaikki muutkin tuvat ja ystävät. Kierreltiin Laukontori, Koskari ja lopulta päädytiin Ratinan portaille. Sopivissa väleissä tuhottiin Hirnyrkkejä mitä erikoisemmin tavoin ja loitsuin. Matkalla – tietysti – piti myös huispata.

Ensimmäinen Tylypahkan oppitunti oli mikäpä muukaan kuin taikajuomien valmistus. Luokkahuoneena toimi Periscope*. Olimme olleet Periscopessa koko meidän jättiperheen kanssa A:n ja minun häiden jälkeisenä päivänä lounaalla, ja olin silloin jo kiinnittänyt hyvän ruuan lisäksi huomiota henkilökunnan ystävällisyyteen ja tilannetajuun (mm. lattialla makaavien kiukuttelevien lasten kanssa). Mutta tämä kerta oli kyllä silti aika huikea kokemus!

Baarimikko (vai mikähän on oikea, virallinen termi?) oli opetellut Harry Potter -teeman niin hyvin, että täytyy myöntää, että itse jo tipahdin aivan kärryiltä. Mutta HC-fanit, kuten siskoni, olivat aivan halitoissaan. Sisko sai tehdä baarimikon ohjeistuksella lemmenjuomaa ja samalla baarimikko kertoili ummet ja lammet siitä, mikä tarina drinkin taustalla oli ja mitä etanaliemiä ja muita taikajuoma-aineksia juomaan laitettiin. Baarimikko oli rakentanut siis koko drinkkistoorin Harry Potter -tarinan ympärille!

Taikajuomakoulun ja nautittujen drinkkien jälkeen söimme Periscopessa vielä lounaan. Minulla itselläni ei ole mitkään erityisen hyvät fibat kauppakeskusravintoloista, vaikka esimerkiksi Kampista tuli avauduttuaan ihan ”vakavasti otettava ruokapaikka”. Mutta silti on myönnettävä, että Periscopesta minä pidän. Ehkä eniten siksi, että sen unohtaa olevan kauppakeskuksen yläkerrassa. Ja vaikka Ratina onkin minusta tosi mukava paikka, en varsinaisesti halua syödä ja nauttia viintä kauppakeskuksessa. Periscopen maisemat, henkilökunta ja ihana kattoterassi ovat kuitenkin asioita, joita olen kaivannut Tampereelle. Ja josta olen hirveän iloinen! (Suosittelen muuten sisäfilettä ja lehtikaalisipsejä näin kolme kertaa Periscopessa eri annoksen syöneenä).

Persicopen jälkeen lähdimme patikoimaan kohti H23:sta. Morsian oli joskus aikanaan toivonut, että haluaisi opetella omissa polttareissaan polttariseurueen kanssa Backstreet`s Back -biisiin tanssiin. Ja jos morsian jotain toivoo, täytyy toive tietysti toteuttaa.

Hipun kaveri oli veivannut Bäkkäreitten musavideota läpi kerta toisensa jälkeen ja toden totta tehnyt autenttisen Bäkkäri-koreografian. Jota oli superhauska tanssia, mutta joka oli näin 15 vuotta tanssista taukoa pitäneelle naiselle hirmuisen vaikea. Tästä huolimatta meillä oli hurjan hauskaa! Ja tarkoituksena on, että esittäisimme tämän tanssin häissä koko köörillä. Täytynee hieman ehkä treenailla vielä ennen h-hetkeä.

Tanssitreenien jälkeen oli vuorossa karaokea. Tämäkin oli Hipun toive, koska hän rakastaa laulamista. Huitaisimme taksilla Ruby &Fellasiin*, Hipun yhteen kantakaraokepaikkaan. Meille oli varattu karaokekoppi ja yllätykseksemme myös paikan omavalmisteiset spesiaalishotit. Tanner vaan tömisi kun vedettii Spaissareita, Kaija Koota ja Toton Africa. Mitäpä muutakaan?

Jatkoa polttarikertomukseen tulee lisää tällä viikolla, mutta on pakko mennä nukkumaan. Vaikka eilen sanoin, että unet kutsuvat, todellisuudessa saimme A:n kanssa itsemme olohuoneesta unille vasta puoli yhden aikaan yöllä. Hieman kostautui aamulla! Varsinkin, kun pieni, ihana yökyläläinen herätti hieman aikaisemmin kuin tuo tuleva tokaluokkalainen.

Mutta lisää polttareista myöhemmin tällä viikolla!

-Karoliina-

 

Kommentoi