Suomi 100…ja ihmiset vaan tyhmenee?

Olen miettinyt jo pidemmän aikaa sitä, kuinka voi olla mahdollista, ettei typeryys, epäinhimillisyys ja suoranainen itsensä (ja kanssaihmisten) älyllinen aliarviointi ole enää nyky-Suomessa yhtään noloa. Jos renessanssi-ihmisen tavoite oli pyrkiä monialaiseen osaamiseen ja tietämiseen, 2000-luvun Suomessa älyllinen kilvoittelu ei ole kovinkaan trendikästä. Tuntuu vähän siltä, että moniakaan ei edes hävetä se, että heillä ei ole yleis- ja sielunsivistystä. Moni jopa alentaa itsensä tyhmemmäksi, mitä todellisuudessa on tai mihin todellisuudessa pystyisi.

Katselin eilen itsenäisyyspäivän vastaanottoa. Ja kun hetkeä myöhemmin avasin vielä nettiselaimen, en voinut kun taas ihmetellä sitä tyhmyyden määrää, jota viihdemedia oli pullollaan. Iltapäivälehdet toisensa perään kertoivat, kuinka joku vierasta oli mokannut tai tehnyt asioita väärin. Monikaan näistä lehtien kertomista munauksista ei koskenut edes henkilön käytöstä, vaan ennen kaikkea heidän VAATTEITAAN. Me yritämme juhlia tässä 100-vuotiasta isänmaata, mukana kemuissa edelleen sodan käyneitä sankareita ja silti suurimmat otsikot huutavat pilkallisia ”muotiasiantuntijat tyrmäävät” tai ”lumikuningatar-lookissa huonoa makua”.

Minä ymmärrän varsin hyvin mielestäni viihdemediaa. Enkä todellakaan pidä sitä lähtökohtaisesti huonona tai huonojen tekijöiden tuottamana mediana. Päinvastoin! Jos miettii vaikka Spedeä, Peteliusta, Nina Lahtista, Paula Norosta tai lukuisia muoti- ja life style -vaikuttajia, tajuaa sen, että viihteen(kin) takana on aivan järjettömän paljon älyä, visiota ja raakaa työtä. Viihteellä on siis ihan yhtä lailla paikkansa, tekijänsä ja aikansa kuin jollakin vakavammallakin taiteella tai medialla.

Mutta. Miksi Suomessa niin usein varsinkin viihdemediassa jutut menevät negatiivisuuden kautta? Luultavasti kai siksi, että niille on pakko olla tilaus. Ei kai niitä muuten tehtäisi. Pohdin vaan, mitä meistä suomalaisista kertoo se, että yhteishengen ja ylpeyden sijaan me luemme (ja kirjoitamme) näitä tekstejä:

• Muistatko vielä nämä Linnan juhlien mokat vuosien varrelta? En, mutta ilmeisemmin media on etsinyt pahassa hengessä kohuja ennenkin.
• ”Valitettavasti Sirpakaan (Selänne) ei näytä olevan immuuni yleiselle juhlapukeutumisen pulmalle — vartalonmyötäinen mekko vaikuttaa olevan liian turhankin tiukka. — ” Ja sitten keskustelukentän kommentteja: ”Aivan järkyttävän näköinen.” Niinkö? Minusta Sirpa oli tyylilleen uskollinen, kantoi itsensä ihanasti ja hymyili valloittavasti.
• ”Muotiasiantuntija kommentoi kärkkäästi: ”Ei varmasti jäänyt keneltäkään huomaamatta (kahden naisen samanlainen mekko)”. No minulta jäi. Tosin toisen mekon näin ja ajattelun, miten kaunis sen kangas olikaan. Ihan kaikilla ei voi olla Jukka Rintalan suunnittelema uniikkipuku ja kaupoissa kun usein on yhtä mekkoa useampikin kappale. 
• ”Liian rohkea Linnaan (Jari Litmasen vaimon asu)”. Ahaa.
• ”Eivät kuulu tämän tason tilaisuuteen (Seela Sellan, 80, asu)”. Okei.
• ”Mitä he ajattelivat? Linnan flopeista voi olla yhtä mieltä.” Mielestäni aika montaa mieltä.

Jos jotain toivoisi Suomi101-vuodelle, niin sen, ettei tämmöisille lööpeille olisi enää minkäänlaista tilausta. Että tämmöistä shaibaa tarvitsisi kirjoittaa, koska kukaan ei sitä haluaisi lukea tai kommentoida. Että porukka iloitsisi niiden puolesta, jotka ovat ansainneet paikkansa Linnan juhlissa. Ja jos vaikka arvoitettujen tyyligurujen teilausten sijaan keskittyisimme kaikkeen siihen hyvään – upeaan maahan, hienoon juhlaan ja ihmisten juhlalaittautumiseen – positiivisen kautta.

Olen ylpeä suomalainen. Mutta iltapäivälehtiä ja niiden kommentteja lukiessa hävettää olla osa tätä sakkia, jonka talvisodanhenki on nyt aivan jossain muualla ja ainoa tarkoitus on ampua omia selkään. Ainoa tyylimoka eilisessä oli ottaa muutama suomalainen tuomitsemaan sakin toisia suomalaisia. 

-Karoliina-

Kuva: Pixabay

Lähde: Kaikki lainaukset suoria lainauksia Iltasanomista ja Iltalehdestä 6.-7.12.2017