Tag: elämä

Mulla on tapana elää tunteella. Tai voiko sitä kutsua edes tavaksi. Ennemminkin ehkä: Mun luonne on tunteellinen. Sellainen, jossa asiat tuntuu voimakkaasti hyvässä ja huonossa. Mulla on harvoin ihan vaan ok ja tavallinen olo. Mulla on asiat joko helkkarin hyvin tai sitten aivan päin honkia. Tai siis… niin minusta tuntuu. Äitiys, työelämä ja aikuisuus on […]

Huh mikä aamu! (Koska siis tänä aamuna tätä tekstiä kirjoittelen). Istun tässä ihan hiljaisessa toimistossa. Kello on 9.37. Takana on 9.5 tunnin yöunet. Tosi hyvät sellaiset. Olo on yhtä aikaa virkeä (koska pitkät unet) ja koomainen (koska viikonlopun Valoa Festivalit). Mä olin Valoalla Sidosteen puolesta osittain töissä, osaltaan ihan vaan fiilistelemässä omana itsenäni festaritunnelmaa. Mutta […]

Mä olen ollut kotosalla lukuun ottamatta muutamia pakollisia työtapaamisia nyt puolikkaan kuukauden. Korva- ja poskiontelotulehdus. Lämpöä. Nyt onneksi (kop,kop) varmasti jo poismenossa. Vaikka sairastelu on harmittanut siksi, että myös moni tosi kiva tapaaminen niin töissä kuin vapaa-ajallakin on jäänyt väliin, on kotiin ollut myös kauhean helppo jumiutua. Hiihdellä kollaripöksyissä päivät pitkät. Olla harjaamatta hiuksia, syödä […]

Hassua, millainen paradoksi tämä elämä välillä on. Ensin teet töitä kauheasti sen eteen, että saat muutettua rakkaan harrastuksen ihan oikeasti ammatiksi, jolla voi elää. Sitten kun se tapahtuu, tajuat yhä useammin, että juuri sitä itse harrastusta – tässä tapauksessa kirjoittamista – saa lopulta tehdä ihan kauhean vähän. Kun on palaveria, tekniikkaa, laskutusta ja kaikkea muuta […]

Tein tuossa eilen kalenterintäyttöä tälle, seuraavalle ja sitä seuraavalle viikolle. Täytin sivuja palavereista, iltamenoista, harrastusten kuljetusvuoroista ja postauksista. Oli kiva täyttää sivuja postausideoilla, jotka olin kirjoittanut muistiin kännykkään tai vihkon reunaan, oli kiva sijoitella kampanjapostauksia niille sovituille paikoille. Joitakin niistä kun pitää panttailla kuukausitolkulla ennen postauslupaa. Tämän tiistain kohdalle jäi kuitenkin aukko. Siihen en ollut […]

Mä kerron nyt tarinan, jota en uskonut koskaan kertovani. Tai ei se ole mikään tarina. Se on totta, oli totta ja sen vaikutukset näkyvät vieläkin. Heikkoina hetkinä, väsyneenä. Silloin, kun joku sekunnin sadasosa tuo mieleen jonkin tunteen. Kun joku hetki laukaisee assosiaation tai jokin sana muistuttaa menneestä. Jos mietin itseäni ja omaa elämääni, olen aina […]

Kävelin aamulla puiston läpi töihin. Puut rönsyilivät lehtiä. Ilma oli seisova heinäkuinen, mekko liimautui kiinni selkään. Tennari hiersi kantapäästä. Se sama, joka hankasi tätä puistoa tallatessa jo 2016. Nyt se puisto on vain läpikulku sinne oman elämän paikkoihin. Bussille, kirjastoon, ystäville, töihin ja kouluun. Puisto, joka oli hetki sitten vielä ihan vieras. Palanen tuntematonta Tamperetta. […]

Kalenterissa komeilee sellaisen OIKEAN postauksen aihe tälle päivälle, mutta en saa kirjoitettua tuosta aiheesta mitään. On väsyttänyt kauheasti tällä viikolla. Jostain syystä nukkuminen on ollut hirveän vaikeaa koko matkan jälkeisen viikon. Nukuttaa, mutta uni on katkonaista ja haurasta. Onneksi päivällä olo – sen monen monituisen aamukahvikupposen jälkeen – on ollut kuitenkin ihan kohtailaisen virkeä ja […]

Mä olen aina pitänyt itseäni ennen kaikkea realistina. Mutta vasta nyt olen alkanut tajuta, että oikeasti olen ollut pessimisti. Sellainen, jonka ”ihan varmaan kohta tapahtuu jotain kauheaa -asenne” on tehnyt elämään enemmän ansoja kuin mitään hyvää. Se, joka on kuvitellut suhtautuvansa asioihin aika neutraalisti, mutta oikeasti maalaillut piruja seinille. Minulla on lapsesta asti ollut sellainen […]

    Kun menimme pari viikkoa sitten kälyni kanssa lentäen Tukholmaan, iski minuun kentällä yllättäen ihanan haikea fiilis. A oli toissatalven ensin Itävallassa ja sitten perään Saksassa, joten lentokentät tulivat tuolloin aika tutuiksi. En ollut ennen etäsuhdetalveamme tajunnut sitä paljon puhuttua lentokenttien odottavaa iloa tai toisaalta haikeaa tunnelmaa, joista niin moni puhui. Sitä kun oli […]