Kun pitää pysähtyä. Vaikka pakolla.
Minun elämäni on ollut viimeiset vuodet sellaista, että harvoin on ollut aikaa pysähtyä. Joku on joskus sanonut muistaakseni täällä blogissakin, ettei elämää tarvitse täyttää pullolleen ja että hyväksyntää ei tarvitse ansaita sillä, että tekee koko ajan jotakin. Myönnän, että päässäni kytee varmasti sellainen työntekoajattelu, että koen välillä ihan pienistäkin suvantohetkistä syyllisyyttä. Toisaalta. Kun on […]