Tag: ruuhkavuodet

*postauksen lopussa mainoslinkki.    ”Me eletään nyt parasta aikaa”, mä ajattelen yhtä aikaa tosissani ja sarkastisesti. Kun lapsi kiljuu, mies murisee ja mulla on PMS-kiukku. Kun maito on kaatunut pöydälle, lattiat täynnä ripoteltuja likavaatteita, kädet karrella talvi-ilmasta ja liedellä toisen päivän siskonmakkarasoppa. Kello jo yli nukkumaanmenoajan. Taas. Miten näin vähäisestä ihmismäärästä voi tulla tällainen meteli […]

Tässä kuvassa on koko minun elämäni. Ne kaksi kaikkein rakkainta. Oma tytär. Vatsassani kasvanut. Jo olkapäähän ylettyvä. Samaa pippuria kuin minä. Se, jonka nenän asennostakin tiedän tämän tunnetilat ja se, jonka kanssa kipinät ja pusut sinkoilevat. Tytär, jossa tiivistyy jotain niin hienoa lapsena olosta. Mieltä myllertävää viisautta ja rapa poskella ojissa möyrimistä. Taivaan rantojen maalailua […]

Niin se vaan iski viime yönä ihan yllättäen. Tunki uniin, keskeytti levon, teki olon ahdistuneeksi. Olen pitkän aikaa ollut ilman sen suurempia stressejä. Joskus on ollut töissä kiirettä, paljon hommaa, mutta silti en ole ollut stressaantunut. Olen osannut ottaa töitä sopivasti ja kieltäytyä myös oikean verran. Olen tajunnut, että vaikka voisin tehdä töitä iltaisin ja […]

Luin Hesarista jutun alkuviikosta siitä, mitä Väestöliiton perhebarometri kertoo meidän suomalaisten suhtautumisesta lapsiperheisiin ja sopivaan lastenhankintaikään. Vaikka suomalaisten syntyvyys onkin laskenut jo seitsemättä vuotta putkeen ja hipoo nyt lähes 1800-luvun nälkävuosien lukemia, kuuluu perheestä haaveilu silti suurimman osan suunnitelmiin. Perhehaaveista huolimatta ”esiin nousee kuitenkin perinteinen näkemys vanhemmuudesta ja perheestä yhtenä totuutena ja jopa pakkopullana. Että […]

  Sattuipa somasti. Keskiviikkona julkaisin (sunnuntaina etukäteen kirjoittamani)työviikkopostauksen ja nyt jo ruikuttelen työtahtia. Mutta koska oivallus tuli vasta tässä vatsatautipöpöissä tällä viikolla maatessa, halusin kirjoittaa sen heti auki. Minulle iski sunnuntai-iltana aivan yllättäen – kuten se aina iskee – oksennustauti. Ensin luulin, että huonovointisuus oli vain jokin IBS-juttu, mutta kun olin laatannut reilut kuusi tuntia […]

  Mä rakastan unelmoida. Joskus oikein odotan hetkeä bussissa (jolla kyllä kuljen Tampereella hirveän harvoin) tai junassa. Jotta voin laittaa kuulokkeista musan täysille ja vaan unelmoida. Minulla on elämässä monia isoja unelma. Sellaisia pitkän tähtäimen haaveita tai suunnitelmia. Mutta sen lisäksi huomaan unelmoivani jostain ihan pienistä arkisista asioista. Unelmoidessa on se ihana, että ne tuovat […]

  Tiistai 3.10.2017 Kello soi 6.38. Olen tosin kuullut herätyksen jo kahdeksan minuuttia aikaisemmin olohuoneesta. F tuli yöllä poikkeuksellisesi meidän viereen. Liiskaannuin A:n ja F:n väliin niin, että käteni puuttui, en saanut nukuttua. Kun olin puhissut ja heräillyt vähän joka välissä, A oli ilmoittanut klo 4.32, että voi mennä sohvalle nukkumaan, kun lapsi ei ollut […]

Olen tehnyt töitä kotona nyt kaksi kuukautta. Tai no. Olenhan minä ansainnut enemmän tai vähemmän elantoani kirjoittamalla kotikoneella jo vuodesta 2008, mutta nyt on ensimmäinen hetki elämässäni, kun en tee mitään muuta kuin kirjoitan. Ei tarvitse etsiä kirjoitusaikaa päätöiden ja kotielämän välistä. Ei ole pakko olla tiettyyn aikaan missään ja oikeasti ainoa aikataulu, joka meidän […]

Olin kirjoittanut tälle päivälle kalenteriini, että postaisin Jyväskylän tyttöjen vierailusta luokseni Tampereelle. He tulivat keskiviikkona illan suussa ja lähtivät torstaina takaisin Keski-Suomeen niin, että minä ja F pääsimme itse asiassa samalla kyydillä tänne Hankasalmen mummolaan. Se oli tytöiltä sellainen 24 tunnin pikavisiitti, jossa sai nauraa taas niin, että jäätelö pursusi suusta ulos ja skumppa hönkäistiin […]

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän minulle on alkanut merkitä vapaus. Kun joskus nuorempana upposin suhteisiin ja unohdin nopeasti sen, mitä itse halusin, yli kolmekymppisenä asiat ovat toisin. Enkä tarkoita nyt sitä, että vanhempana janoan sinkkuutta. Vaan ennen kaikkea henkistä vapautta riippumatta siitä, onko suhteessa vai ei. Ehkä siksi, että perhe-elämä vie – luonnollisestikin – niin […]