Tag: ystävät

Mä sain pari viikkoa sitten viestin toiselta bloggaajalta. Hän kysyi, miten mun lähipiiri suhtautuu bloggaamiseen. Miten saan heidät kuviin? Kiusaantuvatko he, jos joku lukija tulee juttelemaan vaikka kaupungilla? Saako heidän kanssaan vietetystä ajasta kirjoittaa blogiin? Hassua, että vaikka bloggaamista ja sen rajoja yksityiselämän kanssa onkin tullut paljon pohdittua, en ole koskaan miettinyt, mitä se vaatii […]

Hellurei sunnuntai-iltaan! Kirjoittelen postausta junassa matkalla Turusta Tampereelle. Takana on 30 tunnin reissu joka on pitänyt sisällään niin paljon puhetta ja kuuntelemista, että kurkkua ja korvia ihan jomottaa. Ja sielua hykerryttää.  Astuin eilen aamupäivällä junaan Tampereelta. Ja saman tekivät kolme tärkeää naista Helsingin päässä. Treffit tehtiin Turun juna-asemalle. Varjosyy oli  tämänpäiväinen esiintymiseni Turun kirjamessuilla. Todellinen […]

Viikon viimeinen päivä. Ja onneksi niin. Jopas oli taas kerran viikko, jota ei osannut odottaa. Viimeisimmän sairastelupäivitykseni jälkeen olo on pysynyt aika tasaisena. Mitään meganotkahduksia hyvään tai huonoon ei ole tapahtunut. Lukuun ottamatta keuhkot-kurkkuosastoa, en tunne itseäni enää kuitenkaan muuten kipeäksi. Happi on alkanut kulkea paremmin, joten lötkön kipeä olo on varmasti poistunut siksi. Lääkettä […]

Miten tutustuitte? E: Saksan Ikeassa. K: Oliko se just Ikeassa? Mä olinkin ihan unohtanut sen.   Mikä oli ensivaikutelmasi toisesta? E: Uuullalaa, mikä muija. (Naurua). Oikeasti, Karoliina oli niin siistin näköinen. K: No kyllä mua vähän jännitti nähdä Ellu, koska A oli kertonut, että Ellu on tosi suorapuheinen ja ei kaunistele asioita. Mutta siis ei […]

Olin kirjoittanut tälle päivälle kalenteriini, että postaisin Jyväskylän tyttöjen vierailusta luokseni Tampereelle. He tulivat keskiviikkona illan suussa ja lähtivät torstaina takaisin Keski-Suomeen niin, että minä ja F pääsimme itse asiassa samalla kyydillä tänne Hankasalmen mummolaan. Se oli tytöiltä sellainen 24 tunnin pikavisiitti, jossa sai nauraa taas niin, että jäätelö pursusi suusta ulos ja skumppa hönkäistiin […]

Kirjoitin tämän postauksen kaksi kertaa ja deletoin molemmat. Sinänsä harvinaista, koska yleensä julkaisen kaiken juuri niin kuin sen ensimmäisen kerran olen näppäillyt. Tarkoituksenani oli kirjoittaa päivän kunniaksi jotain ylevää. Runollisesti nostaa ystäväni yläilmoihin. Riimeillä kiittää, riveillä kunnioittaa. Kaikki se tuntui kuitenkin liian kliseiselle. Teennäisen vaaleanpunaiselle ja sellaiselle, että teitä olisi saattanut vähän naurattaa. Koska te […]

”Ihana nähdä sut niin onnellisena!” laittoi mun kaveri mulle viestin melkein heti sen jälkeen, kun olimme eronneet eilen pienellä porukalla istutun aamiaisen jälkeen. Aamupala aloitettiin yhdeksän maissa ja ensimmäisen kerran, kun kukaan katsoi puhelinta, kello oli jo yli kahdentoista. Ystävän ja hänen miehensä auton parkkiaikakin loppunut jo tunti sitten. Kuinka kolme tuntia voikaan olla niin […]

Olen tullut viimeisten vuosien aikaan siihen tulokseen, että oikean ystävän kanssa: juttu jatkuu siitä, mihin se päivä, viikko tai vuosi sitten jäi. saa nauraa vatsalihaksensa kipeiksi. olo kevenee. Vaikka olisikin valvottu yömyöhään, tuo ystävän tapaaminen silti enemmän voimia kuin mitä se vie. uskaltaa olla tyhmä ja heikko. Niin ja haiseva, meikitön ja muutenkin pölähtänyt. uskaltaa […]

Tänään vietetään rakkaan ihmiseni hautajaisia, ja muistopuhetta kirjoittaessa pohdin, miksei elossa olevia rakkaita tule oikeastaan koskaan pohdittua yhtä kauniisti ja tarkasti kun jo poismenneitä. Olen ennenkin huomannut, että vasta kun ihmistä ei enää ole, tajuaa, mikä hänessä oli se pointti ja päällimmäinen teema. Sekin mietityttää, osasiko sanoa rakkaalleen hänen elossa ollessaan kertaakaan niin kauniita asioita […]

  ” Päiväkodista kannetaan kumisaappaiden ja piirustusten lisäksi iloinen kuusivuotias, joka pakkaa laukkuunsa satukirjan, pyjaman ja hammasharjan. Lapsella on edessä odotettu yökyläily mummolassa vanhemmilla rento ilta kahden kesken. Silloin nautitaan hyvästä ruuasta ja viinistä, jutellaan asiat rauhassa halki. ” Näillä sanoilla alkaa Alexander ja Hanna Gullichenin Safkaa maanantaista sunnuntaihin –kirjan perjantairuokaa käsittelevä luku. Kun saimme […]