Tämän kuului vaan tapahtua!

Kaupallinen yhteistyö: Tampereen Työväen Teatteri

Olen aina rakastanut teatteria. Sitä odottavaa tunnelmaa ennen esitystä. Lämpiön puheensorinaa. Vaatteiden kahinaa. Ja toisaalta täyttä hiljaisuuttaa esiintymissalissa siinä välissä, kun valot sammuvat, muttei näyttämön valokeila kuitenkaan osu vielä keneenkään. Joka kerta yhtä maagista. Puhumattakaan itse esitysten naurattavasta ja itkettävästä voimasta. Ja joka kerta sellainen olo, miksi teatterissa ei tule käytyä useammin. Pitäisi käydä.

Kun muutin Tampereelle, ensimmäiset kotikulmat, jotka opin tuntemaan, menivät Tampereen Työväen Teatterin kupeesta. Siihen nurkille ajettiin, kun tultiin Helsingistä. Ja niiltä main osasin suunnistaa myös pian jo varmuudella kotiinkin. Ja silloin ajattelin: Jos teatteri on minua ensimmäisen kerran elämässäni näin lähellä fyysisesti, täytyisi sen tulla muutenkin lähemmäs minua. Oikein nolotti, kuinka pitkä aika oli siitä, kun olin viimeksi käynyt aikuistenteatterissa. Lasta sitä kyllä tuli vietyä esityksiin, mutta omat esityksen jäivät usein vain suunnitteluasteelle.

Mutta kuten elämässä yleensä, eteen sattuu välillä asioita, joiden kuuluu vaan yksinkertaisesti tapahtua. Palaset ikään kuin loksahtavat paikalleen ja oikea kysymys tulee oikeaan aikaan. Niin kävi pari viikkoa sitten, kun minua pyydettäisiin tutustumaan Tampereen Työväen Teatterin toimintaan ihan kunnolla. Niin, että tästä eteenpäin se kotikulmien etäinen teatteri olisikin pian paikka, jossa saisin viettää tunnin jos toisenkin. Tutustua kulisseihin, nauttia esityksistä ja myös kertoa teille, mitä kaikkea näkemisen arvoista TTT:n lavalle onkaan tulossa. Minusta tuli teatterilähettiläs!

Aloitin uimiseni teatterin maailmaan toissa torstaina, kun osallistuin TTT:n kevätpressiin. Ja kuten jo insta storiesista ehkä silloin huomasitte, oli teatteripressi aika erilainen, kuin kaikki muut pressit, jossa koskaan olen ollut. Liki neljätuntinen täynnä yhtäkkiä alkavia miniesityksiä, viisaita puheenvuoroja ja parrasvaloja. Sellaisen nähtyään on aika vaikea astella ulos reaalimaailmaan ja miettiä, mitä tekisi iltaruuaksi.

TTT:n syksy ja kevät pitävät sisällään näytelmiä, joista jokaisen haluan nähdä. Ja jonka myös aion nähdä! Viime viikolla ensi-iltansa sai Presidentti ja tyttö, joka kertoo Presidentti Kekkosen ja nuoren toimittajanaisen välisestä suhteesta (siitä lisää pian, oli kutkuttavaa). Tällä viikolla päästään taas puolestaan nauttimaan Jykevä on rakkaus: Agents -musiikkikomediasta.

Näiden lähiaikoina nähtävien esitysten lisäksi minua kiinnostaa hirveästi jo etukäteen Sirkku Peltolan ohjaama Tytöt 1918 -musikaali, joka kertoo Tampereella 1918 perustetusta naiskaartista. Tai pitäisikö sanoa tyttökaartista, koska niin nuoria hei kaikki vielä olivat. Kiinnostavaksi itse syvän tarinansa lisäksi Tytöt 1918 tekee myös se, että kappaleiden sanoitukset on tehnyt ikisuosikkini Heikki Salo.

Muita näytelmiä, joita erityisesti odotan, ovat Pasi Was Here, joka on ”näytelmä kaikista niistä lapsuuden parhaista kavereista, jotka myöhemmin kasvoivat erilleen”. Ts. nostalgiatrippi meille kaikille pikkukylässä/kaupungissa kasvaneille kolmekymppisille, joiden tiet veivät syystä tai toisesta erilleen. Niin ja Adalmiinan helmi, jonka aion ehdottomasti mennä katsomaan F:n kanssa.

Nyt ei voi kun toivoa, että toivun tästä karmeasta vatsapöpöstä, ja pääsen torstaina Jykevä on rakkaus -tunnelmiin!

-Karoliina-

 

Kommentoi