Tässä mä seison
Tässä mä seison. Elämäni ehkä jännimmän syksyn edessä. Jalka vielä tukevasti lämpimän kesän muistoissa ja tapahtumissa, katse jo auringon takaa heijastuvassa syksyssä.
Olen Karoliina. 29 vuotta. Melkein 4-vuotiaan tyttären (joka tietysti meistä on lapsinero) mutsi. Ihan hassun ukkelin avopuoliso. Äidinkielen lehtori eli yläkoulun maikka. Gluteenittoman ruuan syöjä. Isosisko. Satunnaisesti vapaan kirjoittajan hommia rustaava wannabe-toimittaja. Minilenkkejä rykivä myöhäisherännäinen liikkuja. Sisustusintoilija. Ikuinen hankasalmelainen, ei-koskaan-enää-Helsingistä-pois-muuttava -kaupunkigimuli. Tyylistä vaihtelevasti kiinnostunut visualisti. Hömppäleffoja rakastava itkupilli. Liian vähän kirjoja lukeva kotimaisen kirjallisuuden maisteri. Temperamentti-Liisa. Food lover ja täysillä elävä pönttö.
Matka bellablogilaiseksi on ollut pitkä. Melkein neljä vuotta sitten aloitin kolumnini Kaksplussalla. Tulin äidiksi. Runttasin idean omasta blogista käytönnössä väkisin toimituksessa läpi, ja aloin kirjoittaa. Ensin haparoiden, sitten vähän varmemmin ja kun vauhtiin oli päässyt, itseäni soimaten. Aluksi ihanat blogikliseet olivat nimittäin juuri se juttu, johon pyrin. Tuntui sille, etten ole aito bloggaaja, jos en tiedota aina oikealla viikolla oikeista tuotteista, saa kotiini postipakettitolkulla krääsää tai ota kauniita vastavalokuvia onnellisesta perheestäni. Kun se piste oli saavutettu, alkoi koko touhu tympäistä. Tuli tunne, ettei tämä nyt – sittenkään – ollut se juttu, mitä lopulta halusin tehdä. Tuntui, että ehkä pystyisin johonkin muuhunkin.
Niinpä päätin, että oli pelattava upporikasta tai rutiköyhää. Joko lopettaisin blogini kokonaan, tai sitten alkaisin tehdä tätä juttua sillä asenteella, kun tämä olisi päätyöni (vaikkei olekaan). Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Pääsin Bellaan ja päätin, että tällä kertaa tekisin kaiken toisin. Tai ainakin niin, etten unohtaisi itseäni ja tavoitteitani matkan varrella, blogitapaamisissa ja showroomeilla rampatessa. Uusi Kolmistaan pitääkin nyt sisällään vain ja ainoastaan juttuja, joista oikeasti haluan kertoa ja kirjoittaa. Entinen rimpuiluni oikean bloggaamisen ja omien halujeni ristitulessa on nyt käyty. Nyt on aika rokata!
Tässä mä seison. Muistiin kirjoitettujen satojen postausideoideni kanssa. Yhdessä kainalossa se mies, joka myös tänne aina välillä postaa ja jonka tapaaminen muutti koko elämäni suunnan. Toisessa se pieni tyttö, jonka vuoksi jokainen päivä on edellistä tärkeämpi (plus sillä on maailman hauskimmat jutut!).
Tämä urbaani perheblogi maalaisjuntilla twistillä. Mä olen se hankasalmelaislantsu, joka ei voisi elää muualla kuin kerrostalossa kaupungissa.
Tervetuloa siis sinä! Uusi tai vanha lukija! Mä olen nyt tässä juuri niin kuin haluankin olla, valmiina kirjoittamaan teille diippiä ja pinnallista. Kaikki kuitenkin aitoa ja sitä, mihin mä oikeasti uskon.
-Karoliina-