Tinder-deittejä ja huonoa parisuhdetta
Seuraan harvoin mitään blogia säännöllisesti, mutta nyt mulla on kaksi blogia, joita luen suurella mielenkiinnolla. Törmäsin itse asiassa näihin teksteihin mun facebook-kaverin päivityksen kautta. Ja jäin koukkuun heti. Vähän hävettää jopa myöntääkin. Tulee tirkistelevä olo. Jatkan silti.
Molemmat blogit, Mielessä avioero ja Tinder-prinssi sijaitsevat kerron.fi-sivustolla. Mielessä avioero on 49-vuotiaan kolmen lapsen äidin tilitys siitä, millaista on elää huonossa parisuhteessa. Ja siitä, kuinka hän aikoo erota kolmen vuoden päästä, kun viimeisinkin lapsista on saatettu täysi-ikäiseksi. Tinder-prinssi kertoo taas kolmekymppisen miehen seikkailuista sinkku- ja Tinder-maailmassa.
Molempia blogeja luen – kuten sanoin – varmaan uteliaisuuttani. On erikoista lukea pitkästä aikaa niin suoraa ja häpeilemätöntä tekstiä ihmisten kipupisteistä ja siitä maailmasta, mitä yleensä ei ulkopuolisille näytetä.
Tirkistelyaspektin lisäksi teksteissä on minusta todella paljon yhteneväisyyttä (tulee jopa mieleen, ovatko nämä vain taitavasti kirjoittavan kirjailijan käsialaa, täyttä fiktiota). Molemmat blogit kertovat nimittäin jotain tästä ajasta! Mielessä avioeron kirjoittaja on kaunis, treenattu ”unelmaelämää” elävä nainen, jolle työkaveri toteaa, että he näyttävät miehensä kanssa niin onnellisilta. Tinder-prinssi taas puolestaan aukaisee heti Tinderin ja suuntaa uusille treffeille, kun illan ekoilla treffeillä ei herunutkaan seksiä.
Molemmat bloggaajat elävät siis varmasti ulkopuolisen silmin todella ihanaa ja menestyksekästä elämää. Onhan Mielessä avioero –kirjoittajalla kaunis teeman mukaisin koristein koristelu koti – vaikkei olekaan koskenut miehensä kanssa toisiinsa kuuteen vuoteen – ja Tinder-prinssillä niin paljon vientiä, että varatut kaverit ovat kateellisia. Todellisuudessa kumpikaan heistä ei vaikuta kuitenkaan sisimmässään onnelliselle tai edes tyytyväiselle. Mielessä avioeron kirjoittaja on katkeroitunut ja surullinen, Tinder-prinssi taas keskenkasvuisen oloinen poikanen, joka ei voi käsitellä pakkeja edes yhtä iltaa (ja samalla mennä oman persoonansa heikkoihin pisteisiin) vaan kieltää kaiken kuorruttamalla iltansa heti uuden naisen ihailulla.
Olen pohtinut aika paljon, itse asiassa jo ennen näitä blogeja, onko onnellisen esittäminen aikamme ilmiö? Vai onko niin tehty aina? Tuntuu, että jokaisen on oltava somessa kaunis, fiksu, menestynyt, haluttava ja aina uusissa kemuissa, vaikka suurin osa meistä on vain ihan tavallinen verkkarihousulaahustaja, jonkan illan suurin saavutus on pestä kaksi koneellista pyykkiä ja paistaa paketti Alepan halvinta jauhelihaa.
Herää kysymys, pitäisikö elämääkin tarkastella Voice Of Finlandin tavoin? Jos VOF:ssa vain ääni ratkaisee, mitä jos kaikkialla ihmissuhteissa – myös siellä somessa – vain sisin ratkaisisi. Millainenhan meidän ympäristömme olisi, jos kaikki ylimääräinen poistettaisiin? Jos kaikki seisoisivat rivissä alasti – vertauskuvallisesti ja kirjaimellisesti – kuorittuna merkkifarkuista, design-valaisimista ja hienoista kaunistusfilttereistä. Millaiset sisimmät olisikaan jäljelle? Ja ketkä sieltä loistaisivatkaan?
-Karoliina-
*kuva lainattu täältä