Tissiviikko. En ymmärrä.

Tällä viikolla somea selaillessa aloin kummastella, kun vähän joka nurkalta alkoi putkahdella tissejä. Pieniä tissejä urheiluliiveissä, DD-kuppeja näteissä pitsiliiveissä. Pitkiä ja pätkiä, paljaina ja teipattuina.

Ensin jo luulin, että ilmiö liittyy johonkin rintasyöpäkampanjaan. Koska kaikki Roosa nauha -tunnukset kuitenkin puuttuivat, olin niin utelias – olihan kyse tisseistä(!) – että menin aivan googlaamaan aiheen. Kävi ilmi*, että tissiviikko on Sanna-Mari Paakkin ja Elina Sorsan ideoima kampanja, jonka tarkoitus on voimauttaa ja tuoda naisille lisää itsevarmuutta oman kehonsa suhteen. Kaunis ajatus, mutta. En tajua tätä yhtään.

Jos ajatellaan, että rinnat tulee ”normalisoida”, kuten Paakki kertoo Nyt-liiteen haastattelussa, ensimmäisenä herää kysymys, milloin ne olisivat olleet epänormaalit. ”Esimerkiksi, mies saa kulkea rinta paljaana kadulla, mutta nainen ei”, Paakki toteaa. Joo. Totta on, että naiset harvemmin liikkuvat kesäisin ilman paitaa, mutta onko kyse kuitenkaan siitä, että rinnat olisivat epänormaalit.  Ehkä kyse on yksinkertaisesti siitä, että tietyt ruumiinosat on tapana peittää. Ja jos aletaan vaatia, että naistenkin pitäisi saada kulkea ilman paitaa – ihan vaan tasa-arvon merkiksi – en voi kyllä kun kummastella. Aivan sama, kun miehet haluaisivat kulkea pakarat paljaina pitkin katua karvapyllyjensä normalisoinnin merkiksi. Tasa-arvo on ehdotonta ja välttämätöntä. Mutta: Aloitettaisiinko ensin vaikka sieltä palkkakuopasta ja yhteiskunnallisesti vähän merkittävimmistä asioista kuin siitä, saako terassille tulla ilman paitaa? Nainen tai mies.

Toinen asia, joka kampanjassa minua hämmentää, on se, että sen tarkoitus on voimauttaa ja kohottaa itsevarmuustasoa. Yritin saada ideasta kiinni, mutta en vaan löytänyt punaista lankaa rintojen paljastamisen ja itsevarmuuden välillä. Itse asiassa: Minusta on aika supervoimauttavaa se, että ei tarvitse paljastella. Se, että tässä somemaailmassa, jossa moni asia räväytetään tuntemattomien katseltavaksi, onkin aika mahtavaa se, että jotain saa pitää aivan itsellään. Se jos mikä voimauttaa ainakin minua. (Nyt muuten, jos osallistuit viikkoon tissikuvalla ja sait siitä positiivisia fiiliksiä, kerro näkemyksesi. Olisi todella mielenkiintoinen kuulla toinen kanta aiheeseen. Ehkä ymmärtäisin pointinkin paremmin.)

Ja sitten vielä kolmas asia, kerran avautua alettiin. Saatte teilata minut huonoksi 2016-luvun naiseksi, mutta Paakkin lausunto: ”Ainoa ero (miehiin verrattuna) on, että naisilla on maitorauhaset ja rinnassa on aika paljon rasvaa. Silti naisen rinnat on tosi seksualisoitu”, sai taas kerran hieman hieromaan silmiäni. Totta on, että rinnoilla on biologisesta näkökulmasta vain yksi tehtävä.Ovathan ne tosiaan rasvapallurat maitorauhasilla, ruokintatelakka. Mutta on kai nyt itse asiassa jopa typeryyttä väittää, etteivät ne myös – ainakin joissain tapauksissa – tosiaankin ole myös seksuaalinen osanen ihmisessä. Ja hei: Mitä sitten? Onko siinä jotain pahaa? Kyllä sitä naisasianainen voi olla ilman, että iskee rinnat mustalle listalle kaiken muun paitsi lasten hengissä pitämisen tiimoilta.

Tuli muuten kirjoitettua tissit ja rinnat useammin kuin postaushistoriassani ikinä. Yhteensä. Itse asiassa: En ole ehkä koskaan kirjoittant noita sanoja tänne blogiin. Viikko taisi sittenkin tehdä tehtävänsä. 

-Karoliina-

*Lähde: Nyt-liite (22.11.2016, Jussi Ahlroth)

Kuva : Sanni Kariniemi (teoksest Tee se itse -vauva, Sallinen & Kariniemi, 2016, Bazar)