Varastetut päivät

Tiedättekö sen päivän, joka tuntuu varastetulle? Oikeasti sen ei vielä pitäisi olla tässä. Oikeasti sen kuuluisi olla vielä viikkojen päässä, jossakin kaukana edessä. Töiden, työpöydällä lojuvien epämääräisten paperipinojen ja joka aamu bussipysäkillä mietittyjen to do -listojen jälkeen.

Mutta sitten. Ihan yllättäen ja pyytämättä se kuitenkin tulee. Saapuu eteen sinä ihan tavallisena maanantaina. Silloin, kun avaat sen ihan tavallisen kerrostalokodin ulko-oven ja hengität ensimmäisen kerran sen päivän ja viikon ilmaa.

Siellä se on. Kesä.

Kesä joka odottaa jo toukokuun maanantaissa ja pyytää unohtamaan hetkeksi sen faktan, että oikeaan lomaan on vielä koepinojen pituinen matka.

Varastettuina kesäpäivinä kaikki on vielä edessä, eikä mitään tuhlattu. Silloin jäätelö maistuu hitusen paremmalle, puut ovat asteen verran vaaleampia ja meri. Meri tuoksuu sille kun haistaisi sen ensimmäistä kertaa.

-Karoliina-