Viha-rakkaus -suhteeni VR:ään!

Noniin.

Eilen oli taas kerran The Palkkapäivä. Päivä, jolloin perinteisesti suuntaan VR:n sivuille ja ostan taas seuraavan matkani lepokotiin a.k.a viikonloppureissuliput lapsuudenkotiini Hanksasalmelle, F:n maaseutumummolaan.

Olen koko aikuisikäni ollut ahkera junalla matkaaja. Hankasalmi-Helsinki -väliä on tullut rundattua vuodesta 2005 vähintään kerran kuussa, usein useamminkin. Niin ja tulipa yksi vuosi suhailtua Keski-Suomen ja Helsingin väliä aivan joka viikkokin, kun minulla oli kaksi kotia, sekä opiskelu- ja työpaikat eri kaupungeissa.

Nykyisin matkaamme F:n kanssa junalla aina silloin, kun Eepi ei ole reissussa mukana. Itse olen niin arka kuski, etten satoja kilometreja F kyydissä uskalla ajella, ja toisaalta: Yksi aikuinen + yksi lapsi -pakettina junalipun hinta on vielä maksettavissa. Jotenkin. Toisin kuin kahden aikuisen ja yhden lapsen matkalla.

Rakastan junamatkailua, jos mietitään vain sitä seikkaa, miten itse matkustaminen tapahtuu. On mahtavaa päästä kohteesta toiseen melko nopeasti niin, että matkan aikana voi jaloitella, käydä ravintolavaunussa syömässä, lukea kirjoja ja lehtiä, katsoa leffaa Pädiltä, ja mikä parasta: F pääsee leikkimään muiden lasten kanssa. Laskemaan liukumäkeä, matkustamaan leikkijunalla ja suippailemaan pitkin käytäviä.

Se, mikä junamatkailuissa on kuitenkin – kuukausi kuukaudelta vain enemmän – alkanut tökkiä, on VR:n hinnoittelupolitiikka. Onhan VR:n monopoliasema  jo itsessään melko absurdi. Miten voikaan olla niin, että yhtiö, jonka aikataululuihin ei voi koskaan luottaa, voi nostaa vuosi vuodelta hintojaan?

Kun VR reilu vuosi sitten otti asiakasohjelma-Veturin käyttöönsä, ajattelin, että hinnoitteluasioihin tulee muutos. Olin kuitenkin totaalisen väärässä! Nämä ”alelähdöt” kun vain pahensivat tilannetta. Kävi nimittäin niin, että edessämme oli melko suuren luokan huijaus: Samalla, kun VR isoin mainoksin kertoi todella halvoista junamatkoista, kaikki alelähtöjen ulkopuolelle jääneet junamatkat kallistuivat.

Nyt jollekin tietysti saattaa herätä kysymys, miksi tässä edes valitan. Että miksi en matkusta sitten sillä halvalla lähdöllä, ja lopeta ininää. Noh. Minäpä kerron miksi.

Kun katsoo Veturin alelähtöjä (ja minähän olen niitä seurannut silmä tarkkana tarjouskamppiksesta toiseen!), huomaa pian, ettei niiden tarkoitus olekaan edes jeesata tavallista, työssäkäyvää junamatkaajaa, tippaakaan. Alelähtöajat ovat nimittäin niin hulluja, ettei niihin monikaan aikuinen, sellainen, joka muuten maksaisi täyden lipun hinnan, voi millään tarttua. Ja ne ihmiset – opiskelijat ja eläkeläiset – jotka näitä matkoja voivat käyttää, saavat muutenkin matkansa jo alea vastaavaan hintaan. VR on siis tarjonnut tarjouksen  omaa profiliaan nostattaen ilman, että joutuu itse aidosti tulemaan yhtään kuluttajaa vastaan. Kätevää, eikö totta?

Jos esimerkiksi minä ja F aikoisimme saada viikonloppuliput Kuopion suuntaan Hanksalamelle, olisi meidän lähdettävä perjantaina matkaan aamulla kello  5.06, ja takaisin sunnuntaina olisi suunnattava aamukahdeksalta.

On siis kai sanomattakin selvää, ettei juuri kukaan viikonloppureissulainen näihin matkoihin taivu, vaan matka-aika on sijoitettava perjantaityöpäivän jälkeiseen iltapäivään ja sunnuntai-iltapäivään. Niihin aikoihin, joiden junamatkahintoja VR on entisestään nostanut matkan suosittuuden vuoksi.

Ymmärrän toki, että VR pyrkii vähemmän suosittujen matkojen tarjouksilla tasoittamaan matkustusruuhkia, ja tekemään vähän samaa, kun lentoyhtiöt ovat tehneet jo vuosia. Ongelma piilee kuitenkin siinä, että samalla se pyllistää niille työssäkäyville aikuisille, jotka maksavat täysihintaisen lipun. Niille, jotka käsittäkseni muodostavat VR:n suurimmat lipputulot. Se on katsokaas niin, että eläkeläinen tai opiskelija saa nimittäin huristella junalla aika monta kertaa VR:n piikkiin siihen summaan, jonka kahden aikuisen ja muutaman tenavan mummolareissu kustantaa.

F:n ja minun tämänkertainen lippuepisodini päättyi lopulta siihen, että varasin perjantaiksi normaalihintaisen matkan. Sunnuntaille saimme kikkailtua alen niin, että vanhempani vievät meidät 60 kilometrin päähän Jyväskylään, josta Keski- Suomen ainoa alehintainen päivälähtö starttaa kohti Helsinkiä.

Tosin lipunosto – josta muutenkin on muodostunut jo aikamoinen prokkis sen vuoksi, ettei VR:n ostoskoriin voi laittaa useampaa eri lähtö- ja pääteaseman matkaa – oli taas aikamoisen hermoja raastava koetus. Olin täysin varma, että sunnuntain alelähtö tulisi maksamaan 15e/henkilö, mutta ostoskori näytti normaali 60euroa. Lopulta, aika pitkän kiroilun jälkeen, ymmärsin laittaa F:n sunnuntailähdölle statuksella ”aikuinen”, ja johan alelähtö lopulta saatiin. VR:n verkkokauppa ei siis tarjonnut alelähtöä edes aikuiselle, jos oli klikannut matkaseuralaiseksi juniorin.

Lopuksi haluaisin sanoa, että olisi huisin tarpeellista, että junamatkailuun saataisiin kilpailua. Niin ja jos kaunista luontoamme halutaan suojella, ja joukkoliikennematkustamiseen kannustaa, miksi kuvitteellisen viisihenkisen perheen kaksi matkabudjettia menevät näin –>

1. Viisihenkisen perheen matka perusbensa-autolla väli Helsinkin-Hankasalmi-Helsinki. n.55-70e *
2. Viisihenkisen perheen matka junalla, Perus-hinta (eko-luokka). 356,70e **

Että näin!

Sen haluan vielä VR:n eduksi sanoa: Konnarit. Te olette ihania! Tämä ammattiryhmä saa varmasti niin paljon haukkuja – jotka eivät edes heille kuulu -niskaansa, ja silti lähes poikkeuksetta meininkin asiakaspalvelussa on kohdillaan. Kiitos :)

Ovatko junamatkusamisen hinnat riistäytyneet sinun mielestäsi käsistä? Suositko omaa autoa vai joukkoliikennettä, ja mistä syystä?

– Karoliina-

*bensan hinta saatu laskemalla kilometrit ja muutaman eri automerkin keskikulutukset

** hinta suoraan VR: nettikaupasta. Päivämääriksi laitettu F:n ja minun matkapäivät, eli 24.-26.1.2014

Kuvat: VR:n kuvapankki