Homouden henki, väisty!

Heinäkuussa 2021 Suomessa julkaistiin Ehjänä syntynyt -loppu eheytyshoidoille -kansalaisaloite. Eheytyshoidot ovat hengellistä väkivaltaa, jossa yhteisön jäsen pyritään muuttamaan cis-heteroksi rukouksen ja terapian avulla. Eheytyminen on tärkeää, koska eheytyspiireissä tulkitaan Raamattua niin, että ainoa oikea tapa toteuttaa seksuaalisuutta on miehen ja naisen välillä eikä ihminen Jumalan kuvana voi olla väärässä kehossa.

Helvetin pelko

Areenan Takaisin Pasilaan -podcastissa (31.8.2021) haastatellaan 25-vuotiasta Johannesta, jota eheytettiin useita vuosia teini-iässä. Johannes kertoo, että häntä ei painostettu eheytymään, vaan tarve sille pohjautui opetukseen siitä, että homoseksi on syntiä. Tästä seurasi hänelle valtava halu muuttua, koska helvetin pelko oli niin suuri.

Eheytys voi olla rukoilemista, terapiaa, vertaistukea tai näiden yhdistelmää. Homouden henkeä voidaan ajaa pois huutamalla Jeesuksen nimessä demoneja ulos ihmisestä. Rukoillessa voidaan puhua kielillä. Ehkä demonit ymmärtävät vieraita kieliä paremmin?

Tarvitsetko eheytystä?

Xena: Fudamentalistiuskovaiseen perheeseen syntyneenä tunnistan Johanneksen kertoman opetuksen. En edes tiedä, milloin opin, että homoseksuaalisuuttaan ei saa toteuttaa. Se oli aina ja kaikkialla puheiden sivujuonteena. Muistan lapsena kuunnelleeni, kuinka mummi itku silmässä selitti äidilleni, kuinka ”sekin nuori mies on sellainen”. Tietyt paheksuvat äänenpainot kertoivat enemmän kuin sanat, koska suoraan näistä asioista puhuttiin vasta teini-ikäisille. Omaksuin tietenkin tämän kaiken ja toistin sitä totena, kunnes teininä aloin miettiä omaa suuntautuneisuuttani.

Yritin muistella, olenko koskaan kuullut eheytyshoidoista seurakuntayhteyksissä. En saa mieleen mitään yksittäistä tapausta, mutta ehkä minulla oli vähän sellainen käsitys, että homous voi olla sairaus, ja parannettavissa siinä missä vaikka reuma tai masennus. Eheyttäjien mukaan homous on  psykososiaalinen kehityshäiriö. Äitini esimerkiksi pohti kuullessaan homoudestani, onko minulla ollut jotenkin traumaattinen lapsuus. Ehkä hän ajatteli, että eheytysterapia korjaisi ongelmani ja minusta tulisi taas kunnon hetero.

Älä ajattele homoseksiä

Leia: Itse tulin mukaan seurakuntakuvioihin vasta teini-iässä. Sitä ennen en ollut kuullut koskaan, että jonkun mielestä homoseksuaalisuudessa olisi varsinaisesti jotain pahaa, syntisyydestä nyt puhumattakaan. Toki esimerkiksi koulumaailmassa esiintyi homoksi haukkumista, mutta nuortenlehdissä homous tuotiin esiin luonnollisena ja normaalina asiana. Seurakunnassa kuitenkin tuli hyvin pian selväksi, että vain miehen ja naisen välinen avioliitto on ainoa oikea tapa toteuttaa seksuaalisuutta.

Vaikka asiaa ei aina suoraan saarnapöntöstä julistettu, se tuli ilmi kahvipöytäkeskusteluissa ja tavassa puhua seksuaalivähemmistöistä. Esimerkiksi vanhempia, joiden lapsi paljastui homoksi, säälittiin heidän kovan kohtalonsa vuoksi. Usein saarnoissa korostettiin, kuinka tärkeää on, ettei uskovainen mukaudu tämän maailman menoon, jossa ”kaikkea pitäisi suvaita”. Homoseksuaaliset ajatukset eivät ehkä vielä ihan olleet syntiä, mutta homoseksuaalisuuden ”toteuttaminen” (=avoimesti homona eläminen ja erityisesti homoseksin harjoittaminen) olivat todella paheksuttavia ja Jumalan tahdon vastaisia asioita. Kerran raamattupiirissä keskusteltiin homoseksuaalisuudesta Raamatun pohjalta. Eräs piiriin osallistuneista vanhemmista rouvista puuskahti paheksuvasti, että mitenhän ne homot oikein tekee SEN. Tähän toinen rouva tuumasi, että ehkä on parempi olla ajattelematta sellaista.

Eheyttämisestä eheytyneet

Netflixin dokumenttielokuva Pray Away kertoo yhdysvaltalaisesta ex-gay-liikkeestä. Dokumentti alkaa, kun entinen transsukupuolinen mies kulkee kaduilla kertomassa ihmisille eheytymisestään ja kertomassa ihmeitä tekevästä Jumalasta. Seuraavaksi äänen saavat ex-ex-gayt eli aiemmin eheytyshoitojen piirissä toimineet ihmiset. Oltuaan enemmän tai vähemmän aikaa mukana liikkeessä, he alkoivat ajatella asioista toisin, totesivat eheytyksen olevan tehotonta tai jopa vaarallista. He ovat myöhemmin hyväksyneet oman seksuaali-identiteettinsä.

Dokumentti on kovin surullinen kuvaus siitä, miten Jumalan nimissä tehdään älyttömyyksiä, loukataan ihmisiä ja ihmisarvoa. Kun muut ovat jättäneet eheytysliikkeen, entinen transihminen jatkaa kulkemistaan kaduilla. Niin kauan kuin homofobiaa on olemassa, niin kauan tehtäneen eheytystäkin, jossain muodossa, vaikka sitten salaa.

Vielä ehdit vaikuttaa. Allekirjoita kansalaisaloite. Kiitos. ❤️

Teksti Leia & Xena, kuva Jon Tyson/ Unsplash

Puheenaiheet Leffat ja sarjat Podcastit Tasa-arvo

Ei ole naista karvoihin katsominen

Sain ensikosketukseni naisten karvoituskeskusteluun kymmenvuotiaana. Oli kesä ja istuimme kaverin kanssa heidän terassillaan. ”Kasvaako sulla karvoja varpaiden päällä?” Vilkaisin varpaitani ja teki mieli piilottaa ne mihin tahansa sukkiin, kenkiin, ihan sama, koska voi ei, mulla toden totta oli karvoja varpaissa.

On kummallista, miten naiset saadaan niin helposti ajattelemaan, että karvoitus on jotenkin nolo tai turha asia. Että jokaisella kunnon ihmisellä on siistityt bikinirajat. Ja kuinka joku nyt kehtaa olla ajamatta sääriään.

Media näyttää meille tietyn kuvan ”oikeasta naisesta”. Kaikki toki tietävät, että useimpia kuvia muokataan ainakin jollakin tavalla, mutta silti naisen iho mielletään kauttaaltaan samanlaiseksi kuin vauvojen persikkapyllyt. Väärin meni!

Olin taannoin gynekologisessa operaatiossa. Esivalmisteluohjeissa käskettiin ajamaan karvat pois. Kun kysyin syytä, sain vastaukseksi, että näkyvyyden ja hygienian takia. En kerta kaikkiaan ymmärrä, miten tulehtuvat karvatupet edesauttavat hygieniaa ja miksi karvat haittaavat näkyvyyttä, jos kurkitaan emättimen pohjalle levittimien asettamisen jälkeen. Sen nyt ymmärtäisin, jos tehtäisiin jotain vaikkapa häpyhuuliin. En kuitenkaan uskaltanut uhmata ohjeita, koska pelkäsin että minulle tärkeä operaatio jää tekemättä. Edelleen ärsyttää.

Mitä kivaa karvojen ajelussa on?

Vaihtelu virkistää! Jos tänään sheivaan kaikki pimppikarvat pois, myöhemmin voin kokeilla vaikka jotain muotoiltua versiota. Ne kasvavat aina takaisin, joten kovin pieleen ei voi mennä kuin tilapäisesti.

Minulla täyteen pituuteen kasvaneet säärikarvat tarttuvat jostain syystä osaan housuista. Leia ihmettelee, miten oikeasti voi olla näin, mutta kyllä, mieluummin ajelen karvat kuin kärsin kummasta kutinasta ja kiristyksestä, kun karvat liikkuvat housujen mukana. Älkää naurako! Kyllä näin voi tapahtua 😀 Sheivaamisen jälkeen lahkeet tuntuvat kivemmilta päällä.

Jos on suuseksin ystävä, siis antavana osapuolena, voi olla helpompi lähestyä paikkoja, jotka eivät uppoa pöheikköön. ”Kun karva tarttuu kieleen, ja tyttö nousee mieleen”, lauloi Sikaduo aikoinaan. Toisaalta, eipä tuo ole ennenkään hidastanut. 😊 Ja kyllä sieltä löytyy karvatontakin aluetta, johon tehdä tuttavuutta.

En tiedä, onko terveydenhoitajan muinaisessa kommentissa jotain perää, kun hän sanoi, että jos kärsii kovasta hikoilusta, kainalokarvojen poiston jälkeen deodorantti tai antiperspirantti osuu paremmin sinne mihin pitääkin eli suoraan iholle.

Mitä ei niin kivaa?

Karvojen poistaminen on loputon suo. Tehokkaammat käsittelyt maksavat maltaita, halvemmilla taas lopputulos on lyhytaikainen. Iho voi ärtyä, karvatupet tulehtua. Ei sekään nyt kauhean herkullisen näköistä tai tuntuista ole, jos iho on punapilkkuinen, ärtynyt ja kutiseva.

Oletus,että oikea nainen sheivaa tai poistaa karvansa muilla tekniikoilla, asettaa ikäviä odotuksia ihmisille. Tarvii tietynlaista rohkeutta kulkea valtavirtaa vastaan. Vastaavasti joku osa väestöstä ajattelee, että feministin pitäisi olla ruma, karvainen ja miehen puutteessa, että sellaistakin karvastereotypiaa vastaan tässä joutuu taistelemaan.

Ei ole helppoa, oli sitten karvoja tai ei. Aina menee väärin! 😂

Teksti Xena, kuva Steve Harvey/ Unsplash

Kauneus Iho Päivän tyyli