Olen ehtinyt tässä kuluneiden puolentoista viikon aikana potemaan kaikenlaista. On ollut mahavaivaa ja flunssaoireita. (Nou hätä, ei ole koronaa.) Aivan helvetillisen vatsakivun ja oksentelun takia kävin mutkan päivystyksessäkin, ja sieltä sain lääkäriltä ohjeen levätä ja katsoa vaikka Netflixiä.

No, tuumasta toimeen. Maratoonasin eilen loppuun Sex Education -teinisarjan (K16) viimeisen eli kolmannen kauden. Aiemmissa kausissa on jo tutustuttu Moordalen kouluun. Sarja alkaa, kun seksuaaliterapeutin poika Otis (Asa Butterfield) ja tämän koulukaveri Maeve (Emma Mackey) lyöttäytyvät yhteen ja alkavat pitää seksiterapiaa koulukavereilleen hylätyssä vessarakennuksessa. Kun nuorison tiedot ovat peräisin PornHubista ja urbaanilegendoista, oikealle asialliselle tiedolle on todellakin tarvetta. Otis ei ole koulun suosituin poika, mutta äitinsä myötä hän tietää valtavasti seksistä ja osaa esittää asiat hyvin ikätovereilleen. Hänestä tulee erään sortin seksiguru, vaikka hän on neitsyt eikä osaa edes masturboida.

Kausien myötä seurataan kymmenkunta nuoren ja muutaman aikuisen elämää. Koulussa on vähän tai vähän enemmän kaapissa olevia seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä, mutta myös heitä, jotka ovat avoimesti sitä mitä ovat. Kohtauksissa on paljon seksiä tai sen yrittämistä, mutta myös tykkäämiskeskusteluja. Oman tiensä, itsensä, suuntautumisensa löytäminen ei ole aina helppoa, ja se on saatu kuvattua Sex Educationissa hyvin, osin huumoriinkin puettuna. Vaikka sarjassa asiat käsitellään nuorten kautta, kyllä minä aikuisena löydän paljon samaistuttavaa.

Jos kaksi ekaa kautta keskittyivät enemmän hetero- ja homo/lesbosuhteisiin, kolmannessa tuodaan esiin sukupuolen moninaisuutta. Uusi kusipäärehtori muun muassa jakaa nuoret tyttöihin ja poikiin, ja määrää syntymässä naiseksi määritellyt ei-binäärit tyttöjen puolelle. Muunsukupuolinen haastaakin rehtoria: onko täällä jonot peniksille ja vaginoille? (Jos Otis olisi ollut paikalla, hän korjaisi heti, että ei vaginoille vaan vulville.) Eräs nuori ei saa enää pitää löysiä rehtorin mielestä tyylittömiä vaatteita, jotka ovat tähän asti toimineet kehon muotojen häivyttäjinä. Toinen tuskailee leveiden ideaalisiteiden kanssa koittaessaan piilottaa rintansa. Eikä nuorten ehdotusta unisex-pukuhuoneesta tietenkään oteta huomioon.

Minua tämä sukupuolen moninaisuuden käsittely vähän hämmentää, sillä yhdessä jaksossa syntyy vauva, jonka sukupuoli julistetaan heti. Tai siis kerrotaan, mitkä genitaalit tällä on. Tulee olo, että tavallaan on ihan ok olla ei-binääri, mutta toisaalta on tosi tärkeä heti tietää, mitä ihmisen jalkovälistä löytyy. Tähän olisin kaivannut vähän johdonmukaisempaa linjaa.

Kolmannen kauden tiedollisesta annista minulle jäi mieleen, että kaikki vulvat ovat kauniita ja että kannattaa käyttää oikeaa binder-toppia eikä itsetehtyjä sidoksia. Niin, ja jos tyttö ei saa orgasmia, pojan kannattaa keskittyä yhdynnän sijaan käyttämään suutaan ja sormiaan. Kannatan. 🙂

Teksti Xena, kuva Netflix