Merja Kyllösen ja kuuden muun presidenttiehdokkaan mukaan Suomen lainsäädäntöä pitäisi uudistaa Ruotsin suuntaan. Ruotsissa raiskauksen tunnusmerkistön täyttyminen ei edellytä uhrin nimenomaista vastustusta, vaan uhri vastustaa sukupuoliyhteyttä, mikäli ei ole antanut siihen suostumusta.

Miten tällaista lakia käytännössä tulkitaan? Jos mies ja nainen lähtevät baarista kämpille, lausuvatko he suostumuksensa ääneen ennen suoritusta? Jos suostumuksen verbaalinen ilmaisu humalan pyörteissä unohtuu, niin voiko jompi kumpi vedota silloinkin raiskaukseen, vaikka kumpikin olisi riisunut halukkaasti vaatteensa ja etsiytynyt lähikontaktiin? Entä jos kaksi humalaista on örissyt toisilleen niitä näitä ja humalaisella päällä on tulkittu mitä on, niin kuinka tilanne tulkitaan? Kumpikaan ei muista yksityiskohtia, mutta kuitenkin muistaa, mitä on sanonut tai mitä ei ole sanonut. Ja kumpikin tietenkin päinvastoin.
 
Rajoittuuko laki pelkästään yhdyntään vai myös muuhun seksuaaliseen toimintaan? Onko kiusoitteleva aamuhiplailu puoliunessa olevan kumppanin herättämiseksi raiskaus? Onko vaimon yllätyssuikkari nukkuvalle miehelleen raiskaus?
 
Raiskausten määrät laskisivat voimakkaasti, kun alkoholinkäyttöä vähennettäisiin eikä humalassa lähdettäisi muiden matkaan. Poliisin mukaan näin toimien raiskausten määrä laskisi jopa puoleen. 
 
Nykyihmiselle lienee kuitenkin ylivoimainen ponnistus ottaa vastuu omasta käytöksestään. Jos sitä ehdottaa, niin ehdotus saattaa herättää suoranaista raivoa. Siksi ehdotetaan malleja, jotka eivät vaikuta käytäntöön, mutta monimutkaistavat asioiden tulkintaa.
 
Olen tullut useamman kerran herätetyksi suihinotolla. Olisiko minulla mahdollisuus jälkikäteen syyttää vaimoani raiskauksesta, jos kriisiydymme ja meille rakentuu riitaisa ero? Välillä yllättävä suihinotto on tuntunut pahalta fyysisestikin, kunnes kroppani ja mieleni ovat ehtineet mukaan ja epämiellyttävyys on muuttunut mukavaksi jakavaksi seksiksi.

Tässä kirjoituksessa Sexpon toiminnanjohtaja Tommi Paalanen kritisoi Hesarin yksisilmäistä otetta naisten huoraamiseen.

Tässä lehtijutussa sukupuolentutkija Elisa Penttinen kertoo, että naisten ostamat mieshuorat ovat ”pragmaattista elintasoturismia, jossa on selvät säännöt”.

Miten voikin olla niin, että feministeille miesten huoraaminen on vain pragmaattista, mutta naisten huoraaminen uhriksi joutumista?

Miehenä näen asian niin, että kaikilla maailman ihmisillä ei ole mahdollisuutta valita mukavaa ammattia. Miehenä kuitenkin myös näen, että nainen on aivan yhtä kykenevä tekemään rationaalisia päätöksiä kuin mieskin.

Jos nainen tahtoo huorata elääkseen, nainen huoraa. Jos mies tahtoo huorata elääkseen, mies huoraa

Ei naishuora ole yhtään enempää uhri kuin mieshuorakaan. 

Miksi feministit tahtovat esittää naisen passiivisena ajautujana, joka ei voi tehdä valintoja niin kuin mies?

Tässä ilmiössä näkyy sama, mikä näkyy kaikessa miehiin ja naisiin suhtautumisessa. Kun nainen saa huomiota moraalisesti kehnossa valossa, häntä tarkastellaan laajassa kontekstissa ja ajautujana. Kun mies saa huomiota huonossa valossa, häntä tarkastellaan aktiivisena pahana.

Kun nainen tappaa lapsensa, ruvetaan etsimään selittäviä muuttujia. Kun mies tappaa perheensä, ruvetaan puhumaan toksisesta maskuliinisuudesta ja miesten vääristyneestä kulttuurista

Jos ette usko, yrittäkää lukea huoraamiseen liittyviä juttuja etukäteen ennakkoasennetta valitsematta. Naisten huorien ostaminen on enemmän jees kuin miesten huorien ostaminen samalla tavalla kuin kypsän naisen huvittelu nuorilla pojilla on rohkeaa seksuaalisuutta, kun taas kypsän miehen huvittelu nuorilla tytöillä on hyväksikäyttöä tai ainakin likaista.