Aamun mietteitä

Vapaat alkoi. Pääsiäinen menikin töissä, pari päivää vielä tuplavuorossa. Nyt tuntuu vähän siltä, että olisi sodasta palannut. Koko yksikkö vatsataudissa ja henkilökuntaa tippunut etulinjasta. Varustautuminen on ollut kuin kemiallisia aseita vastaan olisi taistellut. Mutta selvittiin siitäkin, jostain sitä voimaa saa, kun on pakko. Itse sairastin jo viikko sitten ja toivon saaneeni vastustuskyvyn taudille.

Niin ihana oli eilen tulla kotiin, kun täällä oli tiskattu <3 Olin jo valmistautunut tänään hyökkäämään sen kasan kimppuun, mutta nyt saankin tehdä omia juttuja ja nauttia elämästä. Täytyy tietysti koirat hoitaa ja ruokkia ja tehdä tolle yhdelle leikkauksesta toipujalle haavanhoitoa. Mutta voin tehdä muutakin. Ja leikkaushaava on onneksi parantunut hienosti. Jalan haava aiheuttanut päänvaivaa, ei tietoa mistä voinut tulla, ei meinaa parantua ja lauantaina haettiin jo antibioottikuuri varoiksi. Nyt onkin jo paremman näköinen. Olen vaan niin huolissani aina, kun koirille tulee jotain ja mielelläni lähden turhaan lääkäriin kuin odotan liian kauan. Ne kun ei osaa sanoa sattuuko ja harvemmin näyttävätkään sitä ennen kuin tilanne on jo oikeesti paha.

On hänellä ihan oma hoitajakin, välillä meinaa pojan hermot mennä, kun pikkutyttö on turhan innokas.

Illalla näin jo pöydällä, että jokin pakettikin minulle oli tullut, en jaksanut avata. Äsken kaivoin sieltä ihanat Pinkkiheidin olohousut ja treenishortsit. Wau. Ihanan napakat. Mikä parasta käsityönä Suomessa tehdyt. <3

Mietin vielä, menenkö heti tänään testaamaan uudet shortsit tankotanssitunnille… Luultavasti, tarviin sitä iloa mitä siellä on nyt enemmän, kuin kovaa kuntosali rääkkiä.