Murusia mun elämästä

Moikka!

Mistä mä alotan. Tuntuu, että on hirveesti asioita mitä haluisin jakaa teidän kanssa.

Oon varmaan koko elämäni elänyt jonkinlaisessa pelossa. En oo uskaltanut tehdä juttuja, koska ”mitä noikin musta ajattelee”, ”emmä oo tarpeeks sitä ja tätä”, ”oon liian sitä ja tätä”. Kuulostaako tutulle?

Ikäkriisi, kolmenkympin kriisi. Parasta mitä on tapahtunut! Oon alkanut elämään, koska MITÄ SITTEN mitä joku muu musta ajattelee, jos ite voin hyvin ja oon onnellinen, enkä loukkaa teoillani muita. Tai ehkä loukkaan, niitä jotka on uskonut etten pysty johonkin. Mutta ne ihmiset pysyy rinnalla, joiden on tarkoituskin pysyä, ne tyypit jotka tukee ja auttaa.

Oon kauemmin jo miettinyt, että oispa kiva kirjottaa omaa blogia, vähän niinkuin ennen päiväkirjaa. Eihän päiväkirjaa voi enää kirjottaa, jokuhan voi lukee sen, vaikka miten piilottaisit sen, niin parempi kirjottaa suoraan niin, että koko maailma pääsee käsiksi sun juttuihin. 

Mun arkeen kuuluu isona osana koirat ja pari kissaa. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää. Käyn kuntosalilla ja ryhmäliikunnassa säännöllisen epäsäännöllisesti, hyvä tekosyy epäsäännöllisyyteen on tietysti vuorotyö. Mut liikun kuunnellen omaa oloani, mikä tuntuu hyvältä. Syön hyvin ja koitan valita hyvät rakennusaineet kropalle ja mielelle. Mieli vaatii välillä myös herkkuja. Uni, siitä on tullu mulle tärkee juttu, nukun päikkäreitä, jos väsyttää. Tästä kaikesta tuun varmasti kirjottelemaan jatkossa.

Elämään kuuluu myös mies ja parisuhde, mut sen osan jätän täältä pois, ihan vaan suhteen jatkuvuuden kannalta.

Mielelläni luen teidän kommentteja ja ideoita ja toiveita saa heittää, mistä haluaisitte lukea.

 

Ulkona on sen verran kiva ilma, että lähden sinne ja jätän koneen tähän pöydälle odottelemaan!