Paras lahja
Jouluyö, juhlayö meni. Kauniita hiljaisia hämärän hetkiä taas muisteltavaksi. Kävimme oman tulevan kotiseurakunnan kirkossa jouluhartaudessa virittäytymässä jo uuden asuinalueen tunnelmaan. Pikku-Kontio tutustui kirkon seimeen aattohartauden jälkeen:
Aattohartauden jälkeen menimme tunnelmoimaan uuteen kotiin, joka on vielä remontin keskellä. Viime viikolla yläkerran lattia ja portaat hiottiin ja lakattiin. Yläkerran lattiat ovat alkuperäistä viisikymmenluvun mäntyistä puulattiaa, noin viisisenttisiä lautoja. Todella upeasti vanhojen lautojen alkuperä oli saatu esiin. Voin luvata niistä oman jutun sitten kun saadaan uuteen kotiin valot ja päivä vähän pitenee… Mutta yhden tunnelmapalan eilisestä vierailusta uuteen tulevaan kotiin haluan kuitenkin laittaa. Jouluvalot nimittäin meidän tietenkin piti Kontiolaan viedä vaikka kaikki muu siellä onkin sekaisin:
Mutta sitten asiaan. Meillä ei käynyt pukkia, vaan jaoimme lahjat toisillemme. Pikku-Kontio sai jos-jonkinlaista lahjaa ja hän ei välttämättä ole minun kanssa samaa mieltä siitä, mikä oli kaikkein paras lahja. En tiedä, oletteko kanssani samaa mieltä, mutta katsokaapa näitä kenkiä:
Näiden tarina on seuraava: etsimme pitkään Pikku-Kontiolle hyviä kenkiä Suomen talveen. Ja ei löytynyt millään; ei vaikka mistä etsittiin. Kaikenlaisia Gore-texejä kyllä on ja ne ovat tosi käytännöllisiä ja hyviä ulkoiluun. Mutta halusimme sellaiset pyhäkengät, joilla pikkuisen tassut eivät palellu. Lopulta löysimme kengät aiemmassa postauksessa mainitulta Lontoon matkalta. Isossa ostoskeskuksessa törmäsimme Trotters -lastenvaateliikkeeseen, jossa oli satumaiset myyjät. Paikka oli varsinainen ihmemaa pienille touhottajille. Liikkeeseen oli rakennettu puinen lentokone, jota pikkuiset asiakkaat saivat lentää mielensä mukaan. Jos pikku-Kontiolla olisi yhtään parempi hiustenkasvu, niin olisimme varmasti kokeilleet heidän hiustenleikkuupalvelua, jossa oli suunnattoman hieno konsepti: jättimäiskokoisen akvaarion eteen oli laitettu parturintuoli, jossa pari-kolmevuotiaat istuivat kuin tatit kaloja katsoen samalla kuin toimeliaat Trotters-myyjät leikkasivat hiukset. Ehkä joku poimii tämän idean suomalaiseen kauppakeskukseenkin?
Tuosta liikkeestä siis mukaamme tarttui nuo Pom D’Api -nahkasaappaat. Pehmeät kuin mitkä sisäpuolelta kuten myös ulkopuolelta. Ja pohjat taipuisat, kuten vasta pari kuukauatta käveleellä pitää ollakin. Netin kautta näitä varmasti saa tilattua; jos jollakin on tietoa, miten näitä Suomesta saa, niin laittakaa ihmeessä vaikka kommenttia tänne. Eivät varmasti nimittäin ole ainoat tätä merkkiä, millä pikku-Kontio kävelee.
Paras lahja siis kenelle? Itse ainakin olemme kaikkein innostuneimpia tästä kenkäparista!
Ja loppuun kuva kengistä käytössä:
